Istutaan nyt tunnilla ja tehdään viitottua uutista selkouutisesta. Olen kuvaaja, joten tunnen itseni nyt hyödyttömäksi.
Mua vähän huolestuttaa, koska mun blogin kävijämäärä on yhtäkkiä kasvanut kauheasti. Olen pohtinut blogin poistamista tai siirtämistä. En haluais nyt luopua mun blogista, koska olen nähnyt sen eteen paljon vaivaa ja saanut siitä nyt sellaisen kivan. Tää on kuin mun ajatuksien olohuone, enkä ole varma, haluanko jatkaa tätä, koska en voi rajata kävijämäärää.
Mua on alkanut nyt myös ärsyttää moni muukin asia. Halusin, että mun elämä muuttuu, kun palaan Suomeen ja että osaisin muuttaa elämääni itse jollain tavalla. Nyt musta tuntuu, että pyörin ihan samanlaisissa paskaympyröissä kokoajan. Kuuntelen samoja paskajuttuja, miten ihmeessä mä siedän kaikkea tätä paskanjauhantaa? Päätin, etten anna käyttää aikaani ja itseäni hyväksi, mutta sehän on tapahtumassa taas. Miksi ihmeessä en vaadi ihmisiltä arvostusta? Tottakai mä tarvitsen arvostusta. Miksi mua pitää mollata, nollata ja nolata? Miksi vitussa mua ei voida kunnioittaa? Miksei mun ajatuksia ja elämänkokemuksia vois arvostaa?
Jos sulla on kokoajan jotain piikiteltävää, niin kiitos, riittää jo. Jos sulla on turhanpäivästä paskalörppöryöppyä, ei kiitos. Mä en jaksa kuunnella.
Sun ehdottomasti kannattaa jatkaa kirjoittamista. Tietysti on hyvä miettiä, millaiset on kirjoitus olosuhteet. Kirjoittamisen tuoma ilo varmastikin hiipuu, jos joutuu stressaamaan lukijakunnasta.
VastaaPoistaOlen ehdottomasti sitä mieltä, että arvostusta ja kunnioitusta on vaadittava. Kaikkia on kunnioitettava. Itse olen pohtinut solidaarisuutta ja sitä, miten voisin toteuttaa sitä paremmin, ja olen törmännyt ajatukseen, että myös itse pitää huomioida itsensä, esim niin että miten kohtelee muita ja miten saa omalla käytöksellään muut toimimaan niin kuin haluaa. (Olen solidaarinen muille, joten ne ovat minulle) En väitä nyt mitään, koska en tarkkaan tiedä toimintamallejasi, mutta sitä on myös hyvä huomioida. Että omalla käytöksellä saa jonkin verran muutosta aikaan. Ja jopa on tehokkaampaa alkaa kohtelemaan muita vielä arvokkaammin (toistan, en tiedä miten toimit, en tuomitse ta arvioi, pohdin vain, herätän ajatuksia ja käyn läpi omaa ajatustyötäni myös), niin silloin ympärillä olevat ihmiset (jolleivät he ole täysiä kusipäitä, joiden seurassa ei edes kannata olla) huomaavat tämän ja alkavat kohdella sinuakin arvokkaammin. Se voi toimia yllättävänkin hyvin, paremmin kuin se, että tivaa vain että arvostakaa minua, kunnioittakaa. (Tämän kun huomasin, häkellyin ja hämmennyin. Se kun on todella hankalaa lähteä itse muuttamaan omaa käytöstään mukavammaksi kun tuntuu, etteivät muut arvosta. Mutta toki sitten pitää miettiä, ketkä ovat niitä ihmisiä, joiden eteen jaksaa nähdä vaivaa.
Kiitos kommentista. En tiedä kuka olet, enkä ole varma, käytkö katsomassa vastaustani. Kuitenkin.
VastaaPoistaVaadin arvostusta ihan väärällä tavalla, ja todellakin pitäisi huomioida omaa käytöstä enemmän, kuten sanoit. Joskus jään itselleni kiinni siitä, että olen epäkunnioittava tai jopa ilkeä. Huomaan sanelevani julmuuksia tuosta vain.
Mulla vaan on ongelma siinä asiassa, että jään monesti kuuntelemaan ihmisiä ja auttamaan jotakuta, jonka pitäisi lähinnä itse auttaa itseään. Ja se johtaa siihen, että alan vihastua kaikkeen paskaryöppyyn, ja suutun, ja sitten en jaksa ketään enkä mitään.
Ei aina tartte olla ihana, mutta jos haluaa tulla kohdelluksi kuin ihanat ihmiset, pitää myös käyttäytyä sen mukaan. Se on ihan totta.
Hmm, tulee mieleen, että tossa saattaisia olla loistavat ainekset epämääräiseen noidankehään. Jäät kuuntelemaan > se tuntuu raskaalta > sitten se purkautuu jollain epäkehittävällä tavalla > tuntuu ettei saa arvostusta etc.
VastaaPoistaNiin. Tosin on inhimillistä ja ymmärrettävää tuntea kaikkia tunteita. Ihmissuhteet ja tunteet on todella vaikeita juttuja. Ehkä ihmiset, jotka juuttuvat puhumaan ja joiden kanssa juutut kuuntelijan rooliin, tulisi ohjata jonnekin, missä heitä kuuntelisi joku siihen valmentaunut, esms hänen perheenjäsen tai vaikkapa ammattiauttaja.
Kyl kaikki vielä järjestyy, en nyt muuta oikeen osaa sanoa. Mielenkiintoista pohdintaa.