Tänään oli koulun jouluruokailu. Söin itseni niin ähkyyn, etten taida syödä nyt hetkeen yhtään mitään.
Nyt on koulu loppu tämän vuoden osalta. Kauhee stressipaska ollu päällä, nyt helpottaa.
Mun elämä tuntuu nyt tosi normaalilta. Tai ei tietenkään koskaan voisi sanoa niin tosissaan, mutta tunnen olevani täysi, kokonainen. Yksi ilta lähdin vain keskustaan kävelemään, vain kävelläkseni jonnekkin. Kuljin jokirantaa ja kuuntelin Linkin Parkia. Tuntui hyvältä tuulettaa päätä ja saada raitista ilmaa. En jaksanut ajatella mitään, annoin vain jalkojen viedä mua eteenpäin. Vettäkin satoi vähän, mutta en murhetinut sitä yhtään. Mieluummin kävelen ulkona sateessa kuin istun kotona tylsistelemässä.
Viimeviikonloppukin oli hämmentävä. Enkai mä nyt vaan.. toivo liikoja. Pidän urbaanista herkkyydestä, mutta. Onko tämä urbaania, ja herkkää? Voi. Mä en tiedä. En osaa sanoa. Mulla vaan oli välillä niin huono olo monestakin syystä. Perjantaina oltiin baarissa, ja mulla oli maailman parhain fiilis. Join vain vähän alkoholia ja paljon vettä. Olin täysin selvä kun lähdimme kotiin. Lauantai ja sunnuntai eivät tosin tuntuneet yhtä hyviltä. Valitettavasti. Mulla on jotenkin huono omatunto kaikesta mitä tapahtu ja kaikesta, mitä en pystynyt tekemään. Ja mua ottaa pattiin.
Kuvitella. Mä en ees katsonut päin.
Haluaisin et musta ollaan kiinnostuneita. Ehkä mä oon mielenkiinnoton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.