Eipä tiennyt tyttö.

Mulla on kamala tarve kirjoittaa, mutta se tuntuu vähän vaikeelta nyt. Hirveesti asioita päässä!

Olin viikonlopun pohjanmaalla, itseasiassa pitkän viikonlopun. Lähinnä söin, nukuin tosi pitkään ja istuin koneella. Kävin kolme kertaa Vaasassa viiden päivän aikana. Enemmän ku pariin vuoteen yhteensä suunnilleen. Käytiin Vaasassa erilaisista syistä, enkä tiedä, oliko mikään noista reissuista erityisen järkevä.

Ensin lähdimme erään firman pikkujouluihin perjantaina. Ihmiset olivat ylikännissä, ja en tiedä, mitä olisi pitänyt tehdä. Menimme ensin yksityistilaisuuksia varten varattuun saunatilaan, ja ihmiset lauloivat karaokea. Seisoin hölmönä ja yritin saada katsekontaktia johonkin henkilöön. Olen epävarma uusissa paikoissa täysin uusien ihmisten seassa, ja alan heti etsimään katseellani ns. turvahenkilöä, joka on pomminvarma keskustelukumppani, jos tilanne käy noloksi. Tällä kertaa turvahenkilöni olikin ympäripäissään, eikä kyennyt keskusteluun.

Kun porukka alkoi hitaasti valua ulos paikasta, odottelin varmaan puoli tuntia pihalla. Meidän piti suunnata johonkin baariin, mutta kaikki vain hidasteli ja kasasi tavaroitaan ja takkejaan. Huomasin, että jotkut pikkujouluvieraat katselivat minua epäillen. Eräs nainen sanoi toiselle naiselle kärttyisästi, että minä olisin alaikäinen, ja että mä en saisi olla siellä. Minulla oli jo muutenkin tosi epävarma ja tunkeileva olo, heitto ei parantanut fiiliksiä yhtään.

Kun sitten erittäin hitaan vaelluksen jälkeen pääsimme baariin, vieraat olivat jo niin kännissä, että yhden lonkeron jälkeen oli aika lähteä kotiin. Anteeksi nyt vain, mutta mua hävetti ihan sikana. Ja baarikin oli k22, onneksi minulta ei kysytty papereita.



Toinen Vaasareissu ei myös onnistunut. Lähdimme kaverin kanssa aivan extemporee junalla Vaasaan, koska ei ollut yhtään mitään tekemistä. Junamme lähti varttia yli viisi, ja oli joskus varttia vaille kuusi kaupungissa. Kaikki kaupat alkoivat jo mennä kiinni, eikä meillä ollut mitään suunnitelmaa. Menimme heseen syömään ranskiksia, jonka jälkeen lähdimme juna-asemalle tarkistamaan aikataulut. Aikatauluista selvisi, ettei junia enää mene siihen aikaan. Bussejakaan ei mennyt enää seitsemän jälkeen. Aloin hätääntyä, mutta lähinnä mua nauratti. Eihän meillä ollut mitään, miten päästä kotiin. Taksi maksaisi 60 euroa. Sanoin kaverilleni, että soitan kaikille kavereilleni, kunnes pääsen kotiin.

Ei minun sitten loppujenlopuksi tarvinnut soittaa kuin yhdelle entiselle luokkakaverille, joka niin ystävällisesti suostui tulla hakemaan meidät pian. Olin tosi kiitollinen, sillä pihalla oli mielettömän kylmä pakkanen, enkä pidä kylmästä ollenkaan.

Kolmas reissu oli älytön, mutta hauska. Lähdimme vanhojen luokkakavereiden kanssa baariin sunnuntaina. Baarin nimi oli Hullu Pullo, ja siellä oli ''kakkosen päivät''. Juomia sai siis kahdella eurolla.

Olin aluksi tosi epävarma siellä baarissa, mutta aloin pikkuhiljaa rentoutua. Kaksi tyyppiä porukastamme lauloivat karaokea, ja minut Vaasasta hakenut tyttö hengaili minun kanssani. Oli tosi hauskaa! Tanssimme ja joimme ja juttelimme. Kävimme tupakkahuoneessa ja juttelimme ihmisille. Sellainen mukava baarireissu. Join ihan liikaa ja rahaakin meni paljon, ja se vähän huolettaa. Jossain vaiheessa iltaa menin möläyttämään eräälle afrikkalaissyntyiselle miehelle, että olen käynyt Ghanassa. Hän tarrautui minuun sitten loppuillaksi, enkä meinannut päästä hänestä eroon. Vielä baarin mennessä kiinni hän vei minut jonkin nurkan taakse ja suuteli minua. Aluksi suutelin takaisin, mutta sitten kaverini alkoivat huutaa minua, ja minua alkoi naurattaa. Nolasin miehen, koska nauroin häntä vasten. Se oli noloa myös mulle.

Loppuilta meni sekoillessa, koska olin juonut liikaa. Lähdimme pitserian kautta autolla kotiin, ja olimme joskus viiden jommalla kummalla puolella kaverini himassa. Meidän piti nukkua vain tunti, sillä hänen piti mennä aamulla kouluun kahdeksaksi. Nukahdimme kuitenkin ja kaikki meni mönkään. Hän joutui ottamaan auton, ja heitti minut kotiin.

Ollessani pohjanmaalla, tunsin ylpeyttä siitä, etten enää asu siellä. Aloin tuntemaan niin kamalaa ikävää, ahdistusta ja epätoivoa siellä. Ihan kuin ihmiset ovat sinne epätoivoissaan menneet paremman elämän toivossa, ja sen jälkeen jääneet vangeiksi sinne. Juuri niinkuin itsekin tein. En koe pohjalaisia ihmisiä erityisen lämpimiksi ja ymmärtäväisiksi, enkä ole koskaan kuulunut niiden joukkoon kunnolla. Olen liian erilainen siihen tummaan joukkoon. Olen hömpöttelevä taiteilija niiden mielestä. Olen pahoillani siitä, että pari tiettyä ihmistä ovat siellä jumissa edelleen.

Olen ylpeä itsestäni, että kestin tämän koettelemuksen. En tiedä, milloin palaan takaisin.

Katso tuonne päin niin näet aivan
samanlaisen maiseman kuin
isäs näki 20 vuotta sitten tässä näin
Käänny ympäri ja tiedät mitä
äitis ajatteli kun sun isäs sitä
juovuspäissään haki tanssimaan

Vuoden päästä äitis koti täyttyi sukulaisista ja
äijät ryyppäs viinaa talon nurkan takana
Tuuli tuntui morsiuspuvun läpi ja sun äitis oli saanut
päivänkakkaroista tehdyn seppeleen

Eipä tiennyt tyttö kuinka monta askelta on
alttarilta äidiksi ja kuinka vaihtuu rytmit vuosien
Eipä tiennyt tyttö kuinka liikkuu aika pitkin pohjanmaata
laahustaen pellon reunan routaa suosien
Eipä tiennyt tyttö 

Tekstasin sunnuntai-iltana Tytölle. Kerroin, miten koen elämäni nyt. Ja miten koen olevani sotkussa ja kaikkee.. Tyttö ymmärsi. Mua harmittaa. Olin liian kovasti toivonut nopeita ratkaisuja, kuten aina toivon nopeita ratkaisuja ihmissuhteissa. Eihän niitä ole olemassakaan! Miksi kiirehdin. En tiedä. Kiirehdin kuitenkin, ja se satuttaa lopulta. Haluaisin vain nähdä ne suloiset kasvot, hiukset, jotka ovat sopivan lyhyet pörröttymään mun käsissäni. Haluaisin vihdoin tehdä sen kaiken hullun, mitä en ikinä tehnyt. Edellinen suhde, joka jäi erittäin tyngäksi, imi multa kaikki voimat. Se ei edes ollut kunnollinen suhde. Voiko siitä edes käyttää sanaa ''suhde'' ? Olikohan se vain ''lohtu'' ? ''Säätö'' ? Teen kaikkeni suojellakseni itseäni noilta hairahduksilta.