Mä en istu kuten hautajaisissa istutaan, aloin käyttää suoristusrautaa, perustin uuden leikekirjan ja kirjoitan ylös juoruja. Piirtelen kalenteriini uusilla stabiloilla, nukun väärin päin ja käytän eriparisukkia. Alan vastata kännykkääni sekä etu- että sukunimellä, kelaan kauniita ajatuksia ja aamulla aukaisenkin radion, en kulahtanutta soittolistaa.
Mulla on kyky kasvaa uudelleen, mulla on kyky unohtaa ja antaa anteeksi. Mulla on kyky rakastaa ja myöntää virheeni, lapselliset pelleilyni, ilkeät sanani. Pyydän anteeksi koko maailmankaikkeudelta, olen kohdellut jokaista eläväistä väärin.
On pakko synnyttää uusia ajatuksia ja tehdä jotain toisin.
Tässä kohtaa edelleen itkisin, löisin päätä seinään, söisin kourakaupalla lääkkeitä tainnuttaakseni itseni, heittelisin tavaroita ja huutaisin ääneni kipeäksi.
Kaiken sen sijaan mä olen aloittanut uusia asioita, synnyttänyt uusia ajatuksia. Perustin ruukkupuutarhan ja aion hoitaa sitä niin hyvin ja rakkaudella, että saan sen keväällä kaapista ikkunalaudalle! Sitten mulla on kaikki maailman ihanat yrtit!
Sä sanoit joskus, että mä oon kaunis.
Mutta teothan tekee ihmisestä kauniin?
Mä toivoin, että sä olisit ollut oikeassa.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.