Laskeuduin sängylleni makaamaan selälteni, kattoon tuijottaen. Joskus näin katossa kummallisia psykedeelisiä kiekuroita, mut enää ei olot anna lupaa sellaiselle matkailulle.
Suljin silmät, otin oranssin koristetyynyn jalkojen alle ja makasin. Makasin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sängyssäni yksin, keskellä päivää. Olin vetänyt verhot ikkunaan, sammuttanut valot ja kasannut tyynyt ja peitot silmieni suojaksi.
Kaiuttimet olivat niin kovalla, että neljän aikaan yöllä ovellani olisi ainakin kymmenen naapuria kaulimet ja raastimet kourassa. Onneksi kello on nyt kaksi, iltapäivällä. Odotan vappua ja kuuntelin näitä kahta biisiä, lujaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.