''Mä en kyllä jää tänne pyöriin näiden muiden... pyörien kans.''
''Tiedäksä miltä toi .. toi juttu näyttää?'' -no? ''Tietokoneelta!'' -mut mikä toi ruskee juttu tos keskel on? ''No se on varmaa aika paska tietokone.''
''Hei miks tääl on lapsia?? Ai se oliki vaan kauempana seisova aikuinen.''
''Jos mä alkaisin nyt selittää mun olooni sulle niin..'' -Nii i. Se olo olis sit siin sit.
''Siis mä en ees tiedä kelle mä selitän eh eheh ehehe.. ehhe..''
''Onks kaikki ok?'' - ei. ''No niin mä vähän arvelinki.''
''Syö persikka.''
''Saatanan palloset ei voi vittu hävitä perkele!''
Eli vietin viikonloppuni erittäin psykedeelisissä metsäreiveissä muiden hipihtävien ihmisten seassa.
Audiovisuaalinen elämys oli ihan mieletön, eikä sitä voi kamalasti sanoin kuvailla. Kuuntelimme psykeä ja tamppasimme sitä kukin omalla tyylillämme. Musiikki oli niin kovalla että sydän tuntui repeävän jälleen irti rinnasta. Oli outoa tuntea, kuinka musiikki kehitti itsessään erilaisia kerroksia, jotka kannattelivat raajoja. Kelluin kuplassa joka oli ääntä, valoja ja ihmisten energiaa.
Perjantai-iltana menin nukkumaan kolmelta. Musiikkia oli kello 21.00-9.00, mutta en kestänyt enää tanssimista. En vain jaksanut. Muistan kuinka seisoin pomppivien ihmisten keskellä mehukattikanisteri kädessäni enkä kyennyt heiluttamaan edes päätäni.
Oli pelottavaa huomata kuinka ihmiset pääsevät helposti sekaisin. Psykedeelinen ympäristö tarjosi loistavan kasvualustan hallusinaatioille ja mieli tuntui huijaavan vähän väliä.
Koskahan uusiks?
''Siis ensin on sellanen pienen pieni verkko, joka on täynnä värikkäistä palloista muodostuvia tähtiä, sen jälkeen tässä verkossa leijailee isompia pallosia, ja lopulta KAIKKI VÄÄNTYY MITEN SATTUU!''
