Tänään muistelin vanhoja
katselin sun, sen ja ton kasvoja
facebookista kaikki selasin
salaa yksin, tietenkin.
Teki mieleni vähän itkeä,
mut hiljaa naurahdin vaan.
Kuinka monta ihmistä
pystyy yksi tuhoamaan?
Kauniita sanoja ajatuksineen paperilla,
vierellä musteläikkä, itkun tuhrima.
En halua edes ajatella
''mä rakastan sua aina''.
Yllättävän nopeasti taas
päästiin ikänän päähän.
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Esimakua uuden vuoden juhlinnasta 2014
Eräänä kamalana vuonna mua heitettiin rikkinäisellä pullolla jalkaan kun olin palaamassa uuden vuoden juhlista kotiin. Poliisi kuskasi minut ensiapuun, koska haava oli iso ja vuoti kuin seula, se piti siis tikata umpeen. Valitettavasti sammuin sinne maijan takaluukkuun ja siitä seurasi noloja hetkiä, mutta lopulta joskus aamun puolella jalka vihdoin ommeltiin ja pääsin kotiin kello kahdeksan.
Viime vuonna olin jäätävässä kuumeessa ja paransin itseäni aattona raa'alla sipulilla ja valkosipulilla, inkiväärillä ja vihreällä teellä. Mentiin katsomaan raketteja keskustaan ja juotiin viinaa aamuyhdeksään. Seuraavana päivänä olin varma siitä, että kuolen siihen järkyttävään kuumeeseen ja krapulaan ja porukka vain katosi ja jätti kämpän aivan hirveään kuntoon. Tuhkikset oli niin täynnä, että ne oli lähinnä vaan kasa tuhkaa, jonka alta sitten paljastui ties mitä astioita, joita oli tuhkakuppeina käytetty.
Nyt kun juhlimme vuotta 2014, aion olla hyvännäköinen ja sillain hillitysti, sopivasti sekaisin. Ostin eilen uuden kaulakorun (olen nyt pärähtänyt noihin lyhyisiin ja näkyviin koruihin!) sekä mekon, jonka aion laittaa sitten viimeinen päivä. Olen niin innoissani! Värjäsin kulmia hiljattain ja mulla on uusia meikkejäkin.
Suunnitelmissa olisi aattona iltapäivästä/alkuillasta maistella vähän avocadopastaa sekä salaatteja ja patonkia, sen jälkeen ankaraa laittautumista skumpan vauhdittamana ja illalla sitten katoamme baareihin. Olemme M:n kanssa liikenteessä, toivottavasti löytyisi jotain hauskoja uusia tuttavuuksia, sillä jatkot ovat tietysti minun luonani. ;) Tervetuloa siis törmäämään meihin Suxesissa ja Fortessa.
Viime vuonna olin jäätävässä kuumeessa ja paransin itseäni aattona raa'alla sipulilla ja valkosipulilla, inkiväärillä ja vihreällä teellä. Mentiin katsomaan raketteja keskustaan ja juotiin viinaa aamuyhdeksään. Seuraavana päivänä olin varma siitä, että kuolen siihen järkyttävään kuumeeseen ja krapulaan ja porukka vain katosi ja jätti kämpän aivan hirveään kuntoon. Tuhkikset oli niin täynnä, että ne oli lähinnä vaan kasa tuhkaa, jonka alta sitten paljastui ties mitä astioita, joita oli tuhkakuppeina käytetty.
Nyt kun juhlimme vuotta 2014, aion olla hyvännäköinen ja sillain hillitysti, sopivasti sekaisin. Ostin eilen uuden kaulakorun (olen nyt pärähtänyt noihin lyhyisiin ja näkyviin koruihin!) sekä mekon, jonka aion laittaa sitten viimeinen päivä. Olen niin innoissani! Värjäsin kulmia hiljattain ja mulla on uusia meikkejäkin.
Suunnitelmissa olisi aattona iltapäivästä/alkuillasta maistella vähän avocadopastaa sekä salaatteja ja patonkia, sen jälkeen ankaraa laittautumista skumpan vauhdittamana ja illalla sitten katoamme baareihin. Olemme M:n kanssa liikenteessä, toivottavasti löytyisi jotain hauskoja uusia tuttavuuksia, sillä jatkot ovat tietysti minun luonani. ;) Tervetuloa siis törmäämään meihin Suxesissa ja Fortessa.
perjantai 27. joulukuuta 2013
Paluu laihduttajan arkeen
Mä olen päästänyt itseni ihan laiskaan kuntoon. Vaikka mun paino onkin pudonnut ja pääsin joulun välitavoitteeseeni, vauhti on ollut aivan älyttömän hidas, liian hidas. Oon syönyt kaikkea ihme paskaa ja jättänyt lenkkeilyn melkein kokonaan töiden aiheuttaman väsymyksen takia. Vaikka kävelen töihin päivittäin (kilometrejä yhteensä 6), tuntuu, ettei se oikein riitä.
Mulla on matkaa mun tavoitteeseen n. 12 kiloa ja toi määrä pitäisi olla pudotettu löyhästi sanottuna ''kevääseen mennessä''. En oikein itekkään tiedä, mitä se tarkoittaa. Kai ajattelin sen niin, että olisin oikeasti kesällä siinä kunnossa kuin haluaisin olla. Mä pääsen kyllä rantakuntoon täksi kesäksi ja se on varma, huolestuttaa vaan jos nyt jostain syystä jättäisin leikin kesken. En ole koskaan painanut näin vähän ja se hämää mua, koska mulla on silti vielä tekemistä itteni kanssa.
Toinen huolenaiheeni on kiinteytyminen. Koska olen suhteellisen lyhyessä ajassa pudottanut aikas hitosti kiloja, mun kroppa ei palaudu samassa tahdissa. Toivon, että mun iho palautuisi täysin ja vetäytyisin muutenkin kasaan, niinkuin kuuluukiin. Olen onneksi näin nuori ja iho on jo vetäytynyt paljon, kyllä se loppukin varmasti palautuu, kunhan jaksan liikkua.
Uuden vuoden rallatusten jälkeen alkaa siis paluu laihduttajan arkeen. Tsempatkaa mua! Todella tarvitsen sitä nyt kun loppukiri häämöttää.
Mulla on matkaa mun tavoitteeseen n. 12 kiloa ja toi määrä pitäisi olla pudotettu löyhästi sanottuna ''kevääseen mennessä''. En oikein itekkään tiedä, mitä se tarkoittaa. Kai ajattelin sen niin, että olisin oikeasti kesällä siinä kunnossa kuin haluaisin olla. Mä pääsen kyllä rantakuntoon täksi kesäksi ja se on varma, huolestuttaa vaan jos nyt jostain syystä jättäisin leikin kesken. En ole koskaan painanut näin vähän ja se hämää mua, koska mulla on silti vielä tekemistä itteni kanssa.
Toinen huolenaiheeni on kiinteytyminen. Koska olen suhteellisen lyhyessä ajassa pudottanut aikas hitosti kiloja, mun kroppa ei palaudu samassa tahdissa. Toivon, että mun iho palautuisi täysin ja vetäytyisin muutenkin kasaan, niinkuin kuuluukiin. Olen onneksi näin nuori ja iho on jo vetäytynyt paljon, kyllä se loppukin varmasti palautuu, kunhan jaksan liikkua.
Uuden vuoden rallatusten jälkeen alkaa siis paluu laihduttajan arkeen. Tsempatkaa mua! Todella tarvitsen sitä nyt kun loppukiri häämöttää.
keskiviikko 25. joulukuuta 2013
Paskaa joulua
Mun joulu on ollut aivan perseestä. Mun tekisi mieli alkaa itkeä, kun kelaan tätä tähän astista joulun viettoa.
Tultiin tänne Pornaisiin Leksyn kanssa sunnuntaina ja me oltiin suunniteltu, että tästä tulee mahtavin joulu ikinä. Oikeesti kaikki on vaan riidelly ja mulla on ollu ihan helvetin paha mieli koko ajan. Mikään ei oo menny niinku piti ja tää on ollu ihan hirvee ''loma''. Must tuntuu et olisin taas hukannu kallisarvosta aikaa ja lomaa täällä itkemässä. Vittu saatana.
Kyllä meillä on ollut kivaa, sellasia vilahduksia siellä täällä kun on väkisin yritetty. Isovanhemmat tuli suomeen ja oli ihan huippua käydä tädin luona kattomassa joulupukkia ja niitä kaikkia. Silti päälimmäisenä tuntuu, et ihan turhaan tänne tultiin.
Että hyvät pyhät teille kaikille muillekin sitten. Mä taidan yhtyy niihin ihmisiin, jotka ei vietä joulua ollenkaan. Ensi jouluna oon yksin kotona Turussa ja vedän pään täyteen. Mua harmittaa niin paljon.
Tultiin tänne Pornaisiin Leksyn kanssa sunnuntaina ja me oltiin suunniteltu, että tästä tulee mahtavin joulu ikinä. Oikeesti kaikki on vaan riidelly ja mulla on ollu ihan helvetin paha mieli koko ajan. Mikään ei oo menny niinku piti ja tää on ollu ihan hirvee ''loma''. Must tuntuu et olisin taas hukannu kallisarvosta aikaa ja lomaa täällä itkemässä. Vittu saatana.
Kyllä meillä on ollut kivaa, sellasia vilahduksia siellä täällä kun on väkisin yritetty. Isovanhemmat tuli suomeen ja oli ihan huippua käydä tädin luona kattomassa joulupukkia ja niitä kaikkia. Silti päälimmäisenä tuntuu, et ihan turhaan tänne tultiin.
Että hyvät pyhät teille kaikille muillekin sitten. Mä taidan yhtyy niihin ihmisiin, jotka ei vietä joulua ollenkaan. Ensi jouluna oon yksin kotona Turussa ja vedän pään täyteen. Mua harmittaa niin paljon.
lauantai 21. joulukuuta 2013
Yövalvominen saattaa rassata
Perjantai. Oikeastaan nyt on jo reilusti lauantai, mutta koska porskutan tämän päivän eilisillä silmillä, niin kai se vielä on mulle perjantai.
Ollaan menossa Leksyn kanssa Pornaisiin jouluksi ja lähtö olis huomenna aamulla seitsemältä! Mun univaje on aikas mahtaisa, enkä oo ihan varma, että miten jaksan oikeesti matkustaa sinne ja tavata isovanhemmat vielä samana päivänä. Toivottavasti ens yönä nukun pitkään ja hartaudella, että olis vähän paremmat näkymät selvitä sunnuntaista.
Me keksittiin M:n kanssa, että meikataan ja otetaan vähän uusia kuvia toisistamme, kun viime kerrasta on jo hetki aikaa. M kokeili uutta lookia ja mun mielestä se näyttää huippuhyvältä! Tässä vähän väsyneitä otoksia viimeyöltä:
Ollaan menossa Leksyn kanssa Pornaisiin jouluksi ja lähtö olis huomenna aamulla seitsemältä! Mun univaje on aikas mahtaisa, enkä oo ihan varma, että miten jaksan oikeesti matkustaa sinne ja tavata isovanhemmat vielä samana päivänä. Toivottavasti ens yönä nukun pitkään ja hartaudella, että olis vähän paremmat näkymät selvitä sunnuntaista.
Me keksittiin M:n kanssa, että meikataan ja otetaan vähän uusia kuvia toisistamme, kun viime kerrasta on jo hetki aikaa. M kokeili uutta lookia ja mun mielestä se näyttää huippuhyvältä! Tässä vähän väsyneitä otoksia viimeyöltä:
Mun naama on jostain syystä ihan turvoksissa. Mun kroppa ei muutenkaan ole toiminut viimeaikoina, joten tollanen ihme turpoaminen ei kyllä yllätä enää..
perjantai 20. joulukuuta 2013
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
tiistai 17. joulukuuta 2013
Haluaisin antaa jotain herkkää itsestäni
mut se tuntuu oudolta, luonnottomalta,
jopa pahalta.
Miten sellaiseksi ryhdytään?
Sellaiseksiko vaan synnytään?
Salaa hiljaa yksikseni
vain niille,
jotka eivät pyydä.
Ja niille,
jotka eivät vaadi.
Te muut,
ymmärtäkää.
Herkkyys on kamalaa
jos se ei tule luonnostaan.
mut se tuntuu oudolta, luonnottomalta,
jopa pahalta.
Miten sellaiseksi ryhdytään?
Sellaiseksiko vaan synnytään?
Salaa hiljaa yksikseni
vain niille,
jotka eivät pyydä.
Ja niille,
jotka eivät vaadi.
Te muut,
ymmärtäkää.
Herkkyys on kamalaa
jos se ei tule luonnostaan.
Poksahtaako jo? POKSAHTAAKO JO?
Mulla on ajatuksia, ne polttaa mun päätä ja kaipaan viilennystä. Ei auta, vaikka kuljen ilman pipoa näin kylmällä säällä, mun pää on räjähtämäisillään, se on kuin painekattila tai joku sellanen. Joku pannu, joka haluaisi poksahtaa, mutta ei voi. Tai minkähänlainen se poksahdus sit olisi?
On jotenkin karhea olo. Ei yhtään sellainen pehmeä ja sulava, kamalasti kitkaa ja nihkeyttä joka puolella. Äänikin tuntuu ontolta ja asenne on huono, nään kaiken negatiivisena. Kun nukun, olen iloinen.
Menin eilen nukkumaan tosi aikaisin ja mietin kaikkia juttuja peiton alla vaikka kuinka kauan. Joitain henkilöitä, tapahtumia, ihania ja kamalia asioita. Mutta kenelle olisin ne siihen hätään kertonut? Mun pää taitaa poksahtaa. Mä en stressaa mistään kun ei ole mitään stressattavaa. Tää on uskomaton fiilis, kannattaa kokeilla. Mun pitää vaan päästä puhumaan, en kestä tätä omalle itselleni juttelua tai mielikuvituskavereiden tylsää seuraa. Huomaan työharjoittelupaikallakin selittäväni välillä ihan mitä sattuu vaikkapa kun oon yksin keittiössä tai käytävässä. Ihan kiva kun siinä avaudun Pirkko-Eerikalle ja muille kumppaneille ja joku sattuukin seisomaan selän takana ''Eikun tarkotin, että kyllä mä noudatan liikennesääntöjä, siis joskus, JOSKUS vaan kävelen päin punasia tai jotain..heh..eh....''.Tai jotain pahempaa.
Joo. Toivottavasti sitä tilannetta ei koskaan tule.
Mä en tiedä, miks mua väsyttää. Mikään ei tunnu miltään, kaikki on tätä samaa harmaata ajankulua. Ihanku istuisin kellon viisarilla; aina välillä pystyy vaan istumaan aloillaan, mut puolet koko ajasta on vaan pakko koittaa roikkua kiinni kaikin voimin, ettei putoa kyydistä.
Mitä mä ees selitän. Koitan päästä takas jaloilleni, tällästäkö tää on, ihan oikeesti?
Pitäskö paeta.
Huono, mutta helvetin tuttu valinta.
On jotenkin karhea olo. Ei yhtään sellainen pehmeä ja sulava, kamalasti kitkaa ja nihkeyttä joka puolella. Äänikin tuntuu ontolta ja asenne on huono, nään kaiken negatiivisena. Kun nukun, olen iloinen.
Menin eilen nukkumaan tosi aikaisin ja mietin kaikkia juttuja peiton alla vaikka kuinka kauan. Joitain henkilöitä, tapahtumia, ihania ja kamalia asioita. Mutta kenelle olisin ne siihen hätään kertonut? Mun pää taitaa poksahtaa. Mä en stressaa mistään kun ei ole mitään stressattavaa. Tää on uskomaton fiilis, kannattaa kokeilla. Mun pitää vaan päästä puhumaan, en kestä tätä omalle itselleni juttelua tai mielikuvituskavereiden tylsää seuraa. Huomaan työharjoittelupaikallakin selittäväni välillä ihan mitä sattuu vaikkapa kun oon yksin keittiössä tai käytävässä. Ihan kiva kun siinä avaudun Pirkko-Eerikalle ja muille kumppaneille ja joku sattuukin seisomaan selän takana ''Eikun tarkotin, että kyllä mä noudatan liikennesääntöjä, siis joskus, JOSKUS vaan kävelen päin punasia tai jotain..heh..eh....''.Tai jotain pahempaa.
Joo. Toivottavasti sitä tilannetta ei koskaan tule.
Mä en tiedä, miks mua väsyttää. Mikään ei tunnu miltään, kaikki on tätä samaa harmaata ajankulua. Ihanku istuisin kellon viisarilla; aina välillä pystyy vaan istumaan aloillaan, mut puolet koko ajasta on vaan pakko koittaa roikkua kiinni kaikin voimin, ettei putoa kyydistä.
Mitä mä ees selitän. Koitan päästä takas jaloilleni, tällästäkö tää on, ihan oikeesti?
Pitäskö paeta.
Huono, mutta helvetin tuttu valinta.
Rekkoja, letkassa.
Ne ajaa selvästi mua kohti,
mutta jotenkin kummasti
ne kuitenkin pysyy tiellä,
en jääkään niiden alle.
Ne menee ohitseni vauhdilla,
käännyn katsomaan niiden kulkua.
Asfaltti on kuiva ja kylmä,
ei lentele tällä kertaa pöly
vaan pikkukivet.
Rekkoja tuhottomasti.
Niiden ääni on kova,
en kuulisi edes omaa huutoani,
vaikka enhän jaksaisi edes huutaa.
En edes puhua, kuiskata.
Haistan ne,
haistan likaiset autot.
Ilmavirta melkein kaataa
minut ojaan kallelleen.
Tekisi mieleni
nostaa käteni pystyyn,
ottakaa minut mukaan.
Jatkan matkaani.
Toiset lähtee,
mutta toiset..
..toisten on pakko jäädä.
Ne ajaa selvästi mua kohti,
mutta jotenkin kummasti
ne kuitenkin pysyy tiellä,
en jääkään niiden alle.
Ne menee ohitseni vauhdilla,
käännyn katsomaan niiden kulkua.
Asfaltti on kuiva ja kylmä,
ei lentele tällä kertaa pöly
vaan pikkukivet.
Rekkoja tuhottomasti.
Niiden ääni on kova,
en kuulisi edes omaa huutoani,
vaikka enhän jaksaisi edes huutaa.
En edes puhua, kuiskata.
Haistan ne,
haistan likaiset autot.
Ilmavirta melkein kaataa
minut ojaan kallelleen.
Tekisi mieleni
nostaa käteni pystyyn,
ottakaa minut mukaan.
Jatkan matkaani.
Toiset lähtee,
mutta toiset..
..toisten on pakko jäädä.
maanantai 16. joulukuuta 2013
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Barbapapa
Mulla on omituisia allergiaoireita. Yks ilta mun naama, reidet, kädet ja selkä alkoi kutisemaan ihan hitosti ja ne punoitti, kuumotti ja ties mitä. Naamaan tuli kutiavia, kuivia ja punaisia läikkiä ja ne ei lähteneet yön aikana. Seuraavana päivänä kutina kävi ihan sietämättömäksi ja kävin ostamassa jotain allergialääkkeitä allergiseen nuhaan ja ihottumaan, onneks se kutina hävis ja nyt oon hoitanu mun naamaa hydrokortisonivoiteella ja noi läikätkin tuntuis vähän häviävän. Toivottavasti huomenna ne olis kadonnu ihan kokonaan kun pitää taas mennä ihmisten ilmoille, vois laittaa ehkä meikkiäkin sitten jos ne on parantunu. Voi huoh.
Mulla on huomenna aamulla röntgen ja silloin katotaan toi kipee polvi. En oo lenkkeillyt viimeaikoina juuri ollenkaan kun on ollut niin kiire, töissä kyl yks päivä polvi muistutti olemassaolostaan kun siivosin varastoa monta tuntia ja nousin jakkaralla edestakaisin monta kertaa. Mun oikea käsi on kanssa aivan jäätävän ihmeellinen ollut jo siitä saakka, kun kävin lääkärissä sen polven ja tulehduneiden selän lihasten takia. Siel on kai joku hermopinne tai jotai ja sitä sattuu ihan helvetisti liikuttaa ylös! Oon kärsiny tästä jo monta viikkoa ja mun on sanottava tästäkin sit ku pääsen uudestaan lääkäriin. Tää on ihan kamalaa!
Mua on murehdittanut nää mun pikkuvaivat nyt aika paljonkin, mutta ilokseni olen saanut nyt joulun alla kaikenlaisia uusia juttuja. Sain M:ltä noita Iittalan taika-astioita ja oon ihan haltioissani! Sain mm. kahvikuppeja ja lautasia.
Lisäks sain aivan just mun tyyliset uudet lakanat, joita oon toivonut ja jotka sopii hyvin mun alkoviin ja sänkyyn muutenkin.
Oon itse ostanut joululahjoja vasta muutaman. Käytiin Venlan kanssa kirppiksellä perjantaina ja löysin pari kirjaa Hertalle, uuden kännykkäkotelon ja verhot. Lisäksi mä löysin aivan supersuloisen kirjan Barbapapasta, enkä voi olla ajattelematta sitä! Se kirja alkaa sillä, kun Barbapapa syntyy puutarhassa. Hihii! Oonkin aina miettinyt, että mistä ihmeestä ne möykeröt on alunperin tulleet.
(ostin muuten kerran ohraleivän ja se näytti Barbapapalta, otin siitä silloin kuvankin)
Mulla on huomenna aamulla röntgen ja silloin katotaan toi kipee polvi. En oo lenkkeillyt viimeaikoina juuri ollenkaan kun on ollut niin kiire, töissä kyl yks päivä polvi muistutti olemassaolostaan kun siivosin varastoa monta tuntia ja nousin jakkaralla edestakaisin monta kertaa. Mun oikea käsi on kanssa aivan jäätävän ihmeellinen ollut jo siitä saakka, kun kävin lääkärissä sen polven ja tulehduneiden selän lihasten takia. Siel on kai joku hermopinne tai jotai ja sitä sattuu ihan helvetisti liikuttaa ylös! Oon kärsiny tästä jo monta viikkoa ja mun on sanottava tästäkin sit ku pääsen uudestaan lääkäriin. Tää on ihan kamalaa!
Mua on murehdittanut nää mun pikkuvaivat nyt aika paljonkin, mutta ilokseni olen saanut nyt joulun alla kaikenlaisia uusia juttuja. Sain M:ltä noita Iittalan taika-astioita ja oon ihan haltioissani! Sain mm. kahvikuppeja ja lautasia.
Lisäks sain aivan just mun tyyliset uudet lakanat, joita oon toivonut ja jotka sopii hyvin mun alkoviin ja sänkyyn muutenkin.
Oon itse ostanut joululahjoja vasta muutaman. Käytiin Venlan kanssa kirppiksellä perjantaina ja löysin pari kirjaa Hertalle, uuden kännykkäkotelon ja verhot. Lisäksi mä löysin aivan supersuloisen kirjan Barbapapasta, enkä voi olla ajattelematta sitä! Se kirja alkaa sillä, kun Barbapapa syntyy puutarhassa. Hihii! Oonkin aina miettinyt, että mistä ihmeestä ne möykeröt on alunperin tulleet.
(ostin muuten kerran ohraleivän ja se näytti Barbapapalta, otin siitä silloin kuvankin)
lauantai 14. joulukuuta 2013
Aamuja ja haulikkoja
Yleisesti ajateltuna, mä voisin kuvailla itseäni aamuihmiseksi. Olen parhaimmillani siinä kello kahdeksan aikaan aamulla yhdeksän tunnin yöunien jälkeen.
Mutta nää kamalat aamut.. kun pitää herätä viideltä. Musta tulee ihan täys hiipparoiva hirviö ja päähänkin sattuu. Pitää mennä nukkumaan jo heti kahdeksan jälkeen, kuka siihen aikaan oikeasti nukahtaa?
Tänään on ollut ihana aamu.
Ei tarvinnut nousta aikaisin.
Itseasiassa, ei olisi tarvinnut nousta ollenkaan
jos ei olisi halunnut
Joku ihana heräsi mun vieressä.
Mutta nää kamalat aamut.. kun pitää herätä viideltä. Musta tulee ihan täys hiipparoiva hirviö ja päähänkin sattuu. Pitää mennä nukkumaan jo heti kahdeksan jälkeen, kuka siihen aikaan oikeasti nukahtaa?
Tänään on ollut ihana aamu.
Ei tarvinnut nousta aikaisin.
Itseasiassa, ei olisi tarvinnut nousta ollenkaan
jos ei olisi halunnut
Joku ihana heräsi mun vieressä.
perjantai 13. joulukuuta 2013
Me, ugly pretty.
Little ghost, you are listening,
Unlike most you don’t miss a thing,
You see the truth,
I walk the halls invisibly,
I climb the walls, no one sees me,
No one but you.
You’ve always loved the strange birds
Now I want to fly into your world
I want to be heard
My wounded wings still beating,
You’ve always loved the stranger inside…
Me, ugly pretty.
Oh no, no, no, no...
Oh little ghost, you see the pain
But together we can make something beautiful,
So take my hand and perfectly,
We fill the gaps, you and me make three,
I was meant for you, and you for me.
You’ve always loved the strange birds
Now I want to fly into your world
I want to be heard
My wounded wings still beating,
You’ve always loved the stranger inside…
Me, ugly pretty.
Oh no, no, no, no...
You’ve always loved the strange birds
Now I want to fly into your world
I want to be heard
My wounded wings still beating,
You’ve always loved the stranger inside…
Me, ugly pretty.
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
Korkeaa moraalia
Korkeaa moraalia silmästä silmään,
tahdot taistella raivokkaasti.
Oletkos ajatellut,
on rapistuva uskosi ihmisiin
aivan liian heikko ainoaksi aseeksesi.
Korkeaa moraalia kaikkialla jaetaan.
Lehtien sivuilta saat lukea sen,
televisiokin meille näyttää sen.
Koulussa opetetaan kaikille lapsille
ja eineksinä syödään
raskaan työpäivän jälkeen.
Korkeaa moraalia kaikkialla,
kuin oli latinaa raamatussa.
Seuraa sitä joka ikinen lammas
kuuntelee ja kumartaa
yrittämättä edes ymmärtää.
Harvoin sitä tajutaan,
ei korkea moraali koske pohjasakkaa.
Se on sitä korkeaa moraalia
ilman valitusoikeutta.
tahdot taistella raivokkaasti.
Oletkos ajatellut,
on rapistuva uskosi ihmisiin
aivan liian heikko ainoaksi aseeksesi.
Korkeaa moraalia kaikkialla jaetaan.
Lehtien sivuilta saat lukea sen,
televisiokin meille näyttää sen.
Koulussa opetetaan kaikille lapsille
ja eineksinä syödään
raskaan työpäivän jälkeen.
Korkeaa moraalia kaikkialla,
kuin oli latinaa raamatussa.
Seuraa sitä joka ikinen lammas
kuuntelee ja kumartaa
yrittämättä edes ymmärtää.
Harvoin sitä tajutaan,
ei korkea moraali koske pohjasakkaa.
Se on sitä korkeaa moraalia
ilman valitusoikeutta.
tiistai 10. joulukuuta 2013
Joku homoseksuaali
Mulla alkoi työharjoittelu. Siel on kivaa ja sit siel on ihan hirveetä.
Oon alkanut ettimään psykoterapeuttia. Kävin tänään tapaamassa yhtä terapeuttia ja kaikki meni niin hyvin, että taidan jäädä hänelle.
Mitä vittua salkkarit? Lasse, Liisa? Elias?? Liisa, Ismo, Kalle?! PAULA?!?
Ihmissuhteet. Miks on niin vaikee vastustaa vanhoja tapoja. Miks on niin vaikeeta siirtyä eteenpäin, en oo se sama ku ennen. Mut ku mä haluisin olla...
Mä oon niin uupunut.
Pakko muistaa laittaa kello taas herättämään....
..viideltä.
Oon alkanut ettimään psykoterapeuttia. Kävin tänään tapaamassa yhtä terapeuttia ja kaikki meni niin hyvin, että taidan jäädä hänelle.
Mitä vittua salkkarit? Lasse, Liisa? Elias?? Liisa, Ismo, Kalle?! PAULA?!?
Ihmissuhteet. Miks on niin vaikee vastustaa vanhoja tapoja. Miks on niin vaikeeta siirtyä eteenpäin, en oo se sama ku ennen. Mut ku mä haluisin olla...
Mä oon niin uupunut.
Pakko muistaa laittaa kello taas herättämään....
..viideltä.
maanantai 9. joulukuuta 2013
Kasvoi läpi jään
puski ylle betonin
kurkotteli korkeuksiin
taipumatta askelten alla.
Kukkanen talvipakkasella,
taulu tyhjällä seinustalla.
Minä.
Nosti päänsä aamuiseen huuruun,
ja näin iski vihdoin totuus.
On elämä kadonnut,
ja viimeinkin väkipakolla
tää tyttö laitettu
takaisin on ruotuun.
Miltä tuntuu
olla yksi heistä?
Millaista on olla
vain harmaata hiekkaa?
puski ylle betonin
kurkotteli korkeuksiin
taipumatta askelten alla.
Kukkanen talvipakkasella,
taulu tyhjällä seinustalla.
Minä.
Nosti päänsä aamuiseen huuruun,
ja näin iski vihdoin totuus.
On elämä kadonnut,
ja viimeinkin väkipakolla
tää tyttö laitettu
takaisin on ruotuun.
Miltä tuntuu
olla yksi heistä?
Millaista on olla
vain harmaata hiekkaa?
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Cover my eyes
No wonder I'm scared to look in your eyes
You've turned me away so many times
You can take it away at any given moment
It's hard to believe while you're in this disguise
So would you hold me please?
I'm trying hard to breath
I'm just surviving
So would you hold me please?
I'm trying hard to breath
Stop me from crying
When I see you walking with her
I have to cover my eyes
Every time you leave with her
Something inside of me dies
Hamahulluuden uusin tuotos
Moikka!
Ei varmasti tarvitsisi enää mainita, että olen lopullisen hurahtanut niin monesti täällä blogissakin mainittuihin Hama-helmiin.
Pienten söpöjen koristeiden jälkeen halusin tehdä jotain kaunista, jotain, mitä ei ehkä tavallisesti tulisi tehtyä näistä helmistä. Ajattelin vähän isompaa kaulakorua, mitä voisi ihan käyttääkin jossain. Jotain sellaista vähän erilaista ja hauskaa.
Inspiraationi kaulakoruuni sain itseasiassa kuvasta, jonka löysin googlettamalla. Kuvaan täältä.
Suunnittelin vähän paperille mustaa, salmiakin muotoisista paloista koottua korua. Aloin tekemään osia (helmet muottiin, leivinpaperi päälle -> silitysraudalla sulattelu molemmin puolin) ja sommittelin niitä korun muotoon paperille.
Käväisin helmikauppa Blingissä ostamassa pieniä metallirenkaita sekä taakse tulevan korulukon. Aloin kasaamaan korua osa kerrallaan (tämä oli ehdottomasti hankalin osuus).
Valmis koru on oikeasti ihan kiva ja se tuntuu ihanalta kaulalla! En haluaisi riisua sitä laisinkaan!
Ei varmasti tarvitsisi enää mainita, että olen lopullisen hurahtanut niin monesti täällä blogissakin mainittuihin Hama-helmiin.
Pienten söpöjen koristeiden jälkeen halusin tehdä jotain kaunista, jotain, mitä ei ehkä tavallisesti tulisi tehtyä näistä helmistä. Ajattelin vähän isompaa kaulakorua, mitä voisi ihan käyttääkin jossain. Jotain sellaista vähän erilaista ja hauskaa.
Inspiraationi kaulakoruuni sain itseasiassa kuvasta, jonka löysin googlettamalla. Kuvaan täältä.
Suunnittelin vähän paperille mustaa, salmiakin muotoisista paloista koottua korua. Aloin tekemään osia (helmet muottiin, leivinpaperi päälle -> silitysraudalla sulattelu molemmin puolin) ja sommittelin niitä korun muotoon paperille.
Käväisin helmikauppa Blingissä ostamassa pieniä metallirenkaita sekä taakse tulevan korulukon. Aloin kasaamaan korua osa kerrallaan (tämä oli ehdottomasti hankalin osuus).
Valmis koru on oikeasti ihan kiva ja se tuntuu ihanalta kaulalla! En haluaisi riisua sitä laisinkaan!
lauantai 7. joulukuuta 2013
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
Hyvät ihmiset, parempi mieli!
Mulla on ollut vähän mieli maassa ja oon taas yleisesti ollut vähän hukassa. Odotan sitä työharjoittelua, että pääsen ihan oikeasti kiinni rytmiin jossain vaiheessa. Alkaa niin ottaa palloon tää tekemättömyys ja turhan panttina oleminen!
Viima tosiaan toi mulle yksi päivä kauhean kasan niitä ihania Hama-helmiä ja oon alottanut tekemään kaikenlaisia ihania pikku juttuja. Suunnittelin, että voisin koristella mun kylppäriä noilla askarteluilla, kun siellä on niin tylsää seisoskella ja katella pelkkiä kaakeleita. Ja muovi luonnollisestikin kestää myös vettä.
Aiheeseen liittyen, erityisesti tänään minua ilahdutti M:n minulle antamat helmet! Sillä oli jossain vanhempiensa kotona jemmassa aivan sairaan makeen värisiä helmiä pullollinen! HIHII!
Kiitos teille. Mä olen taas vähän paremmalla tuulella. < 3
Ja Leksy, kiitos sullekin. Olet niin rakas.
Viima tosiaan toi mulle yksi päivä kauhean kasan niitä ihania Hama-helmiä ja oon alottanut tekemään kaikenlaisia ihania pikku juttuja. Suunnittelin, että voisin koristella mun kylppäriä noilla askarteluilla, kun siellä on niin tylsää seisoskella ja katella pelkkiä kaakeleita. Ja muovi luonnollisestikin kestää myös vettä.
Aiheeseen liittyen, erityisesti tänään minua ilahdutti M:n minulle antamat helmet! Sillä oli jossain vanhempiensa kotona jemmassa aivan sairaan makeen värisiä helmiä pullollinen! HIHII!
Lisäksi....
..sain
ihan
sairaan
makeet
villasukat!!
Kiitos teille. Mä olen taas vähän paremmalla tuulella. < 3
Ja Leksy, kiitos sullekin. Olet niin rakas.
tiistai 3. joulukuuta 2013
All that you touch
All that you see
All that you taste
All you feel.
All that you love
All that you hate
All you distrust
All you save.
All that you give
All that you deal
All that you buy,
beg, borrow or steal.
All you create
All you destroy
All that you do
All that you say.
All that you eat
And everyone you meet
All that you slight
And everyone you fight.
All that is now
All that is gone
All that's to come
and everything under the sun is in tune
but the sun is eclipsed by the moon.
"There is no dark side of the moon really. Matter of fact it's all dark."
All that you see
All that you taste
All you feel.
All that you love
All that you hate
All you distrust
All you save.
All that you give
All that you deal
All that you buy,
beg, borrow or steal.
All you create
All you destroy
All that you do
All that you say.
All that you eat
And everyone you meet
All that you slight
And everyone you fight.
All that is now
All that is gone
All that's to come
and everything under the sun is in tune
but the sun is eclipsed by the moon.
"There is no dark side of the moon really. Matter of fact it's all dark."
- Pink Floyd
maanantai 2. joulukuuta 2013
Laivamatka - kaaos
Palasin kotiin eilen kaoottiselta luokkaristeilyltä. Oltiin vanhan viittomakielen ohjaaja -ryhmämme kanssa risteilemässä ja mun piti olla ehdottoman selvin päin. Mut puhuttiin kuitenkin ympäri ja aloin juomaan viiniä etkoilla ja aloin olla jo aika hiprakassa ennen kuin päästiin edes laivaan.
Buffetti oli ihan kakka.
Ostin fresitaa ja skumppaa ja aloin kittaamaan ensimmäistä pulloa hyvää vauhtia, illalla katosin baariin ja tanssittiin (muistissa tottakai pikkuruisia aukkoja), jossain vaiheessa olin seikkaillut jossain hyteissä (siitä päätellen, että seuraavana aamuna aina minut ohittaessaan joku jätkäporukka huusi mulle ''moi lesbo''.....) ja jossain vaiheessa olin itkeä vollottanut ihan hyvin, sillä aamulla minulla ei ollut levinneitä meikkejä naamassa vaan ne löytyivätkin tyynyliinasta.
Vessamme oli rikki ja heräsin siihen, että hytissämme yritettiin kovasti panna alulle uutta elämää, kenkäni olivat kadonneet ja naamani oli niin turvoksissa, että mun piti laittaa aurinkolasit päähän, jotta pääsen alakerran yleiseen vessaan.
Mun krapula oli niin hirveä, että mä aloin melkein itkeä ja mua oksetti aivan älyttömästi. Rahaa oli kulunut ihan pirusti liikaa, enkä ole varma, millä hoidan nyt pakollisia kulujani. Voi jumalauta niin.
Että sellasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)