Kirjaston pihalla kengät kastuivat

Kyllä, kävelin tänään kaupungilla. Pääsin asunnostani ulos, miten oivallista. En kuitenkaan tuntenut riemua, koska keli oli huono, eikä mulla ollutkaan paikkaa, minne mennä. Olin siellä kaupungilla aivan yhtä hukassa kuin muutenkin olen elämässäni.

Yritin eilen tehdä asioita töiden suhteen. Mua vaan alkoi enemmän ja enemmän ahdistaa, en mä pysty kohtaamaan ihmisiä, mua pelottaa. Miten ikinä tulen saamaan töitä, jos en edes pääse sinne hiton työpaikalle viemään hakemusta? Tai jos en uskalla lähettää sitä edes sähköpostilla? Mun pitää päästä pelostani yli, mutta se ei onnistu.

Vincentillä menee hyvin, vaikka se kakkaakin ihan väärään paikkaan, vaikka sillä on vessa. Mä välillä mietin, onko Vincent yksinäinen tai tylsistynyt. Sillä oli aikaisemmin kani- ja koirakaveri, nyt sillä on vain mut. : ( Pitää kai jossain vaiheessa ottaa toinen pupu sille kaveriksi.

Hamuaminen

Kolmetoista makaronia
lihaliemikuutiosta murena
on runsas ateria toiselle,
vaik jonkun toisen vatsa parahtaa.

Miksei voisi riittää se, mikä on
eikä hamuta koko aika
enemmän, lisää.

On ihan kiva materiassa kylpee
mut onneako on
jos köyhä päälles sylkee?

Kesäisen piknikin suunnittelua

Kesällä menemme Annin ja Vincentin kanssa piknikille. Etsin netistä kaikkea hauskaa, mitä piknikille voisi ottaa mukaan ja mitä kaikkea voisin hankkia ihan vain tulevaisuuden varalle. Haaveilla ainakin voin. 

En löytänyt kivoja koreja, mutta löysin sitäkin hienommat kärryt, jotka on pakko saada:

Siis ihan täydelliset kamojen kuskailuun! Oikeesti!

Piknik-haaveilun lisäksi tein tänään taikataikinasta hauskoja koristeita. Toivottavasti eivät nyt murene, en ole mikään taikataikinamestari. 

Haaveita!

Olen herännyt haavemaailmaani uudestaan

ihanaa !

Taas, kesä tulee, loistaa maa

mikään ei tunnu miltään,

ainakaan pahalta

on vain upeaa kauneutta

joka ikisessä paikassa, voi kuinka kaupunkikin näyttää erikoiselta

Kaikki se pöly, kukat ja ilman halki leijailevat pilvet

mäet, lukemattomat juodut viinit ja kaljat

unelmia

kutsuvat

!

Ja vielä 

vielä kutsuu

tie meitä

ja saamme mennä

yhdessä

''eteenpäin''

ei kotiin,

ei kokkolaan, 

vain eteenpäin

niin pitkälle

kun tie

meitä kantaa

Blogini tarkoitusperät

Olen tässä pohdiskellut, pähkäillyt ja pulmaillut. Olen nimittäin alkanut viimeaikoina ajattelemaan sitä, että kuinkakohan moni minun blogiani oikeasti lukee. Jäseniä blogissani on tällä hetkellä 15 (14 julkista)ja tiedän monien seuraavan blogiani, vaikka he eivät ole jäseniä. Haluaisin kuitenkin, että blogiini eksyisi lisää hauskoja ihmisiä.

Asiassa on kuitenkin monta muttaa, esimerkiksi se, että blogini ei välttämättä ole ihan siitä parhaimmasta päästä. En oikeastaan koskaan pohdi blogini syvempää olemusta näin postauksen muodossa, mutta nyt nämä ajatukset on vain ajettava ulos. Blogini ei vain ole kiinnostava, ehkä. 

Olen nyt alkanut selailemaan ihan tutkimusmielellä oikein radikaalilla kädellä erilaisia blogeja. Selaan www.blogilista.fi:n päivityksiä, Irc-gallerian Blogi -yhteisön blogilistaa ja sitten vielä tarkkailen kaikkien selaamani blogien kommentoijia ja heidän blogejaan. Kaksi blogia kymmenestä kiinnostaa, loput eivät. Jos en olisi minä, lukisinko omaa blogiani? Ihan oikeasti?

Mun elämässä ei oikeastaan ole sellaista yhtä selkeää suuntaa kuten monilla. Eniten olen törmännyt kaikenmaailman tylsiin tyyliblogeihin ja mielenterveydellisistä ongelmista kertoviin blogeihin. Masennus voi olla tosi iso juttu, mutta en minä ainakaan kykene lukemaan masennuksesta kertovaa blogia. Se on kuormittavaa. Joku maaninen blogi olisi paljon hauskempi! Ja ei mua kiinnosta ne bileblogit tai ruokablogit, tulee vaan nälkä ja jano ja kamala inho omaan saamattomuuteensa. Haluaisin lukea sellaisia jännien ihmisten blogeja, joissa he kertoisivat avoimesti elämästään ja ajatuksistaan ilman turhaa kerskailua. 

Blogini on oikeastaan sellainen satunnainen päiväkirja. Kirjoitan tänne ihan mitä sattuu. Runot on ihan jees ja oon innoissani lemmikkipupustani, mutta kiinnostaako ne ketään? Kuuluuko niiden kiinnostaa ketään? Välillä tuntuu, etten osaa edes puhua suomea kunnolla ja sitten vaikutan aivan uuvatilta. Aijai, mitä tässä nyt tekisi. Minne on hävinneet mun loistokkaan blogi-ajat? 

Mun pitää nyt alkaa taas loistaa. Auttakaa!

Valjaat kanille

Vaikka blogini ei varsinaisesti mikään kaniblogi olekkaan (Pitäisikö Vincentille tehdä oma blogi?) päivittelen tänne näköjään aika paljon kaikkea Vincentistä. Toivottavasti kiinnostaa.

Eilen olin oikein innokas kun yritin etsiä Vincentille tosi päheet valjaat netistä kesäksi. Suunnittelimme yhdessä Annin kanssa, että menemme sitten kaikki kolme sivistyneesti puistoviinille tai -sangrialle ja Vincentin pitää olla koko puiston hienoin lemmikki. Netti ei kuitenkaan pursuile hienoja kissan- tai kaninvaljaita, joten oikeat valjaat löytyvät toivottavasti jostain eläintarvikeliikkeestä tai vastaavasta. Anni ehdotti fiksuna, että voihan ostaa vain tavalliset mustat nylon-valjaat ja sitten kiinnittää niihin irtoniittejä, joita saa esimerkiksi cyber-shopista.

Koska Vincentin käytös kuitenkin on niin neitimäistä, haluaisin sille jotkut pinkin valjaat ja flexin. Annin mielestä Vincent on tosi äijä ja tarttee jotain rock-henkistä. Nojaa. Voihan niitä olla useampia ''asuja'' ulkoiluun. Kaikista tärkeimmät asiat on kuitenkin, että valjaat pysyy hyvin päällä ja ovat kestävät, sekä näyttävät hyvältä.

Ja sitten oikeisiin aiheisiin.

Mun kuulo pitäisi taas tutkituttaa ja tuloksien perusteella hoitaa asianmukaisesti. Mä en vaan kuule, mikä sinänsä ottaa päähän, koska NNANANANANANANAN on niin helvetin vaikea keskustella.

Tärkeintä kuitenkin on, että Farmville sujuu ja Tamago ei.

Vincentin touhuiluja

Ole ylpeä itsestäsi, mutta älä ylpisty

Omasta erinomaisuudestaan ylpistyneet ihmiset

kylmiä.

Eivät huomaa kuin itsensä.
Ovat ainoita tuntevia
ympäristöä havainnoivia
elämyksiä kokevia,
näin ainakin antavat ymmärtää.

Pyörivät omassa ihanuudessaan
paremmuudessaan,
ylpeilevät.

Ja kun lopulta huomaavat
suosionsa olevan vain mielikuvitelmaa,
nappaavat yhden poloisen, heikomman, mukaansa
tallovat maahan, polkevat kunnolla

''Katso minua!''

Ja taas saavat hetken loistaa
omassa täydellisyydessään
pimeissä yksinäisyyden parrasvaloissa.

Saanen esitellä lyhyesti..

Eli tässä on kotini. Keittiöni on keltainen ja siellä on pieni aamiaispöytäni eriparituoleineen. Katossa roikkuu joku lyhtyhärpäke, jonka tein pallogrillini vanhasta ritilästä, pilttipurkeista ja sekalaisesta sälästä. Joskus se oli ihan hieno, mutta nyt se on jotenkin harvan näköinen ja aika kallellaan myös. Keittiön ovensuussa roikkuu kaikkea sekalaista sälää hopeoidusta isältäni saadusta taskukellosta aina joulukoristeballerinaan ja vanhaan avaimeen. 

Television ja pöydän välisessä olohuoneen nurkassa kököttää jätelavalta dyykkaamani tummanvihreä nojatuoli. Sänkyni on jalaton, mutta sitäkin tyylikkäämpi! Verhoja minulla on neljä kappaletta: Yksi huiveista kyhätty, yksi ikeasta ostettu pari joista toinen verho roikkuu ikkunassa ja toinen alkovissa, sitten on keskimmäinen oranssi verho äidin kaapeista (suoraan 70-luvulta) ja viimeinen tummanpunainen verho kultaisilla omenoilla on myös äitini varastosta. Rahi on tullut lahjana ja päällisen ompelin joskus itse.

Turku, we meet again..

On olemassa hyviä asuinpaikkoja ja myös tosi huonoja. 

Olen rakastanut tätä kaupunkia ihan aina, siitä hetkestä lähtien kun ensimmäisen kerran astuin tänne jalallani. Olen aina miettinyt sitä, kuinka Turku on yhtenä suurena äitinä huolehtinut minusta nämä neljä vuotta. Mutta nyt on tälle loppumattoman rakkauden taivaalle ilmaantunut äkkiä tummia pilviä..

nimittäin

sossu

ei 

huoli

minua

jälkihuollettavakseen.

Mitäh?

Kemiö sanoo, että vastuu jälkihuollostani siirtyy Turkuun. Turku sanoo, että vastuu on edelleen Kemiöllä, eikä he tee mitään päätöksiä mihinkään suuntaan asioista, joista olen halunnut keskustella. Jumankekka mulla paloi käämit. 

Mun piti ehtiä opistolle tänään, mutta en sitten ehtinyt, kun oli niin paljon kaikkea muuta. Kaikki paikat, joissa mun piti asioida, tuntui olevan taas mahdollisimman kaukana toisistaan. Sitten mulla oli vielä tosi ruma olo ja rumat HOUSUT jalassa ja tuntui, että kaikki vaan tuijottaa mua. 

Juostessani hoitamassa tätä sossuasiaa, päätin jättää joitakin juttuja tekemättä ja tulin nopeasti kotiin. Kävin taas KELAssa kopioimassa papereita, kun se on muualla niin kallista. Sossussa ei voi tulostaa tai kopioida ollenkaan! Ne varmaan ajattelee, että porukka käy sitten kuitenkin KELAssa tai kirjastossa, eikä niille koidu kustannuksia siellä sosiaalikeskuksella.. yh. Ja silti vaativat aina puoli kiloa tulosteita joka kuukausi. Repikää paskaa oikeesti. 

Kaupassa väistelin tomaattimiinoja ja ostin ruokaa. Olen iloinen, että vihdoin sain ostettua uutta teetä myös, vaikka teehyllyllä tapahtui päivän toinen katastrofi:

Clipperin inkivääri-sitruunateetä ei ollut ollenkaan hyllyssä! 

Mitä mä nyt teen! Aloin melkein itkemään tämän menetyksen johdosta. Miksi, oh why

Hain eilen vastaanottamatta jääneen mysteeripaketin postista ja siellä oli ELLEn tilaajalahja! Hiton ruma toilettilaukku fuksianpunaisella sisuksella sekä neljän osan mineraalimeikkisetti. Nojoo, pakko sanoa, että laukku vaikutti laadukkaalta ja meikkisetti oli tosi ihana. Oon kyllä oikeesti aivan supertyytyväinen siihen tilaajalahjaan. 

 Päivä oli kylmä ja löytölapasten huostaanottokotiin muutti tänään yks uusi asukas. Sellanen ruma ja märkä mummolapanen. Voi että.. Kaikkea sitä löytää vaeltamasta.

Riideltiin Annin kanssa taas vähän toissapäivänä ja mulla oli paha mieli, mutta Anni piristi mua eilen piirtämällä mulle kukkakimpun. Voi hitsit mä rakastan sua Anni. <3 p="">

Hyppelin kuulumisia

Nyt kun vihdoin olen saanut pysyvän paikan Vincentille, on yhteiselomme alkanut muotoutua. Herään kyllä öisin erilaisiin kummallisiin nakerrusääniin ja juomapullon kolinaan, mutta olen aamulla aina yhtä iloinen kun saan avata pomppulin häkin oven ja katsella sen hyppelyä. Musta on tullut ihan nössö! :   D

Olen yrittänyt aktivoida Hyppeliä erilaisin keinoin, koska monesti huomaan sen vaan chillaavan sohvan tai nojatuolin alla tekemättä mitään. Vasta keskiyöllä se herää kunnolla eloon ja alkaa ravata ympäri asuntoa! Olen myös huomannut pari harmittavaa asiaa nyt kun Vincent on asunut täällä. Se ei iltaisin anna enää ottaa kiinni, se kai tietää, että ollaan menossa nukkumaan. Mun aikataulut on onneksi niin löyhät että oon monesti illalla valvonut sen kanssa, että se saisi hommailla vielä kaikkee.

Olen yrittänyt miettiä erilaista tekemistä sille. Jos jollain on ideoita, saa heitellä! Tänään oli tosi siistii huomata, että se on hiffannut ton ostamani herkkupallon idean! Eli pallo missä on reikä ja se tungetaan täyteen herkkupaloja, sitten pupu työntelee sitä niin, että herkkupaloja putoilee aina välillä maahan palkkioksi. Se oli ihan innoissaan siitä kun se tajusi, että ne jutut saa ulos sieltä työntelemällä sitä palloa.

Olen pistänyt sen häkin pohjalle palan vanhaa mattoa, vaikka en ole vielä varma, miten se sen kanssa oppii elämään. Aikaisemmin kuulemma ei ole tykännyt oikeen mistään alustoista, saa nyt nähdä. Illalla olen laittanut puolet häkistä peittoon vanhalla pyyhkeellä niin se luulee olevansa luolassa piilossa. Olen niin rakastunut pomppuliin! Voi kun se nyt luottaisi vaan muhun enemmän ja rauhottuisi. Jos oon ollut poissa päivällä ja tuun kotiin, niin kuulen jo eteisessä kun se täällä paukuttelee häkin pohjaa. :( Vaikka oonkin nyt jo ovella jutellut sille kaikkee niin silti sitä pelottaa, että nyt joku hirviö tulee ja syö. 

Kynnet pitäs varmaan jossain kohtaa leikata ja turkkia vähän harjata. Huomenna ostan taas lisää porkkanoita ja tällä kertaa pitää muistaa ostaa rusinoita, ne kuulemma kelpaa hyvinkin. 

Ja ainiin! Yhtenä iltana se makoili pöydän jalan takana pelkkä naama verhon peitossa. Sieltä se välillä kurkki ja kun katsoin sitä päin, se nosti päänsä takaisin piiloon. Jäbä varmaan luuli olevansa kokonaan piilossa verhon takana. <3 p="">

Tyhjä olo

Näin unta vankilasta
ja naamareista.
Ei kukaan tullut kertomaan
miten kuuluu maalata
kasvot
että pääsis pois.
Huudettiin kilpaa
paeta hiljaa halusin
pidit vain kiinni kahleissa
et mene.
Jäät.

Vatsataudinkuva

Kun tarpeeksi pitkään

pettymyksesi nielet,

syntymättömät kyyneleet

ja palan kurkussa,

alkaa ennen pitkään yököttää.

Joku päivä kaikki se 

nielemäsi mielipaha

ylös tulee, voimalla.

Etkä silloin enää voi estellä

sitä tukahdutettua raivokohtausta. 

Oksennat kaiken katsomatta

kuka sitä ämpäriä 

oikeasti edessäsi pitelee. 

100 kysymystä elämästä ja ihmisyydestä

Eräänä päivänä blogiini oli kommentoinut eräs mysteerimies. Hän heitti haasteen: listata 100 kysymystä elämästä ja ihmisyydestä. Tässä tulee. ;)

1. Miksi Tamagoyllätyksen esiinsaaminen kestää niin kauan?
2.a Minkä takia maailmassa on näin pimeä paikka kuin pohjola?
2.b Mikä tarkoitus on meillä masentuneilla pohjolan ihmisillä?
3. Miksei ruokaa anneta kaikille?
4. Minkä takia verotus on niin korkea ja terveyenhuolto niin perseestä?
5. Olisiko olemassa jokin helppo työ, joka sopisi juuri minulle?
6. Mikä on elämän tarkoitus?
7. Mitä loppujenlopuksi tarkoittaa onnellisuus tai onnelliseksi tuleminen tai onnellisena pysyminen?
8. Miten riisi kylvetään ja korjataan?
9. Kuka loi maailman ensimmäisen meikkivoiteen?
10. Miksei jokainen ihminen voi omistaa omaa taloa, miksi osa joutuu asumaan vuokralla?
11. Eikö raha ole tosi epäreilu asia? Miksi se sitten on olemassa?
12. Miksei ihmisille kerrota totuutta vaikkapa siitä, mitä tapahtui 9/11?
13. Onko suklaamurot terveellisempiä kuin jäätelö?
14. Mitä etiketti sanoo, kätteleekö nuorempi ensin vanhempaa vai päinvastoin?
15. Miten lumihiutaleet muodostuvat?
16. Miksi ihminen on kahlinnut luontonsa sanomalla, että rakastaa voi vaan yhtä?
17. Onko aika aina samanlaista? Onko sekunti aina yhtä pitkä?
18. Mihin abortoidut lapset menevät?
19. Onko jukkapalmulla sielu?
20. Eikö kanit oikeasti tykkää kurkusta?
21. Miksi kaali pierettää?
22. Minkä takia ihminen voi nähdä seksiunta jostain tosi ällöttävästä tyypistä?
23. Miksi tee on niin kallista?
24. Kuinka monta saimaannorppaa enää on jäljellä?
25. Mitä on mielikuvitus?
26. Mikä sen määrittää, että joku näkee jonkun asian kauniina? Onko olemassa kauneudenmääritysgeeni?
27. Johtuuko joidenkin kakaroiden kusipäisyys siitä, että vanhemmat eivät kasvata lapsiaan?
28. Miltä kukasta tuntuu kuolla?
29. Onko keijuja olemassa?
30.a Miksi appelsiini on niin oranssi?
30.b Miksi jotkut appelsiinit ovat ihan keltaisia?
31. Mitä elämän kannalta hyödyllistä on siinä, että neljännellä luokalla opettaja käski opetella kahdeksan kertotaulun ulkoa?
32. Miksi rinnat on niin salainen asia?
33. Miksi ihminen katkeroituu?
34. Mikä merkitys on sillä, että ihminen kokee surua?
35. Miksei ihmisille ole samanlaisia ruokanappuloita kuin koirille?
36. Miten kosketusnäyttö toimii?
37. Mikä logiikka ravintoloilla on pizzojen hinnoittelussa?
38. Miksei äidit aina ymmärrä, miten paha lapsella on olla?
39. Kuinka monta kertaa täytyy kävellä kaupunki läpi, että alkaa muistaa sen sisältöä?
40. Kuinka monta prosenttia niistä ihmisistä, jotka kävelevät ohitseni kaupungilla, ovat kävelleet ohitseni jo joskus aikaisemmin?
41. Mikä logiikka on bussilinjoilla?
42. Kuinka kauas kaupunki kasvaa?
43. Miten voidaan sanoa, että joku ''omistaa'' maan? Milloin siitä tuli jonkun omaisuutta?
44. Onko mikään pyhää?
45. Miksi italialaisten luonnetta luonnehditaan tuliseksi? Niin, että lautaset lentelee?
46. Kuka keksi mattopuut?
47. Miksi ihmiset haluavat mennä naimisiin?
48. Onko naiset älykkäämpiä kuin miehet?
49. Onko golfinpeluussa tai raviurheilussa mitään järkeä?
50. Kuka keksi tehdä kahviloita?
51. Minkä takia toiset kutiaa ja toiset eivät?
52. Mistä kirput ovat aulunperin peräisin?
53. Voiko mielenvoimalla siirtää vuoria?
54. Miksi jotkut ihmiset kuvittelevat olevansa tärkeämpiä kuin toiset?
55. Kuinka monta prosenttia väestöstä on oikeasti hulluja, ja kuinka moni feikkaa?
56. Miksi auto ei käynnisty pakkasella?
57. Mitkä ovat ''etusumuvalot''?
58. Kuka keksi pistää yhden ihmisen suuren joukon johtajaksi?
59. Onko olemassa välinettä, jolla saisi pipon päähän ja sukat jalkaan samanaikaisesti?
60. Miksi kateus on niin voimallinen asia, vaikka se ei ikinä synnytä mitään hyvää?
61. Miksi seksi on muodostunut niin nautinnolliseksi asiaksi?
62. Miksei afrikkaan viedä veden ohella ehkäisyvälineitä?
63. Miksi toiset alistaa ja loput alistuu?
64. Nokkiiko kanat toisiaan huvin vuoksi?
65. Onko kaikki psykiatrit tai mielisairaanhoitajat sadisteja?
66. Miksi ihmisillä on ennakkoluuloja?
67. Miksi kannabis on laitonta?
68. Miksi poliisi saa tehdä, mitä tykkää?
69. Miksi vaatteet on niin kalliita?
70. Onko kalastuksess järkeä?
71. Onko kasvissyönnissä järkeä?
72. Kuinka monta vuotta peruskoulun oikeasti kuuluisi kestää?
73. Miksi purkka aiheuttaa laksatiivisia vaikutuksia?
74. Kuka halusi upottaa popkornia suklaaseen?
75. Miksi kaakao on niin hyvää?
76. Miksi jotkut lihovat ja jotkut eivät?
77. Miksi täydelliset valittaa ulkonäöstään ja vähättelee silti rumien ihmisten asioita?
78. Mikä oikeasti määrittää tuotteiden rahallisen arvon?
79. Miksi tupakka on niin suosittua?
80. Miksi ihmiset tykkää elokuvista?
81. Miksi on olemassa sotaa?
82. Miksei lapset vielä ymmärrä kaikkea?
83. Loppuuko internet joskus?
84. Keitä lopulta ovat Anonyymit?
85. Miksi omeglessa näkee niin monia kulleja?
86. Miksi pankkiryöstöjä ei tehdä useammin?
87. Kuinka vaativaa kirjan kirjoittaminen on?
88. Miksi joskus puhun peilikuvalleni?
89. Voiko ankkaa pitää lemmikkinä kerrostalossa?
90. Voiko viikon vanhaa jugurttia syödä, jos se ei ole vatsajugurttia?
91. Onko vielä tulen, pyörän tai sähkövalon kaltaisia keksintöjä, joita ei vielä ole keksitty?
92. Käykö ennustukset toteen?
93. Onko hyvyys illuusio?
94. Miksi toiset ihmiset tykkäävät homejuustosta ja toiset lakritsista, miksei kaikki voi pitää samoista asioista?
95. Olisiko ihminen mahdollisesti voinut kehittyä toisenlaiseksi?
96. Voimmeko olla varmoja siitä, että dinosauruksia oli oikeasti olemassa?
97. Onko hampaidenvalkaisulla merkittävä osa työnsaannissa?
98. Miksi jotkut ihmiset haluavat näytellä?
99. Kuinka monta sekuntia on vuodessa?
100. Huomasiko kukaan, että tässä listassa on kaksi kysymystä liikaa?

Sweet and sweaty internet

Lesbian fantasy

Viikonloppu oli taas enemmän tai vähemmän Kyrö -viikonloppu. Pääasiassa mulla oli oikein onnellista! Yksi kiukutuskohtaus tuli, vaikka yritin vastustella sitä.

En tiedä. Onko maailma vaan niin riittämätön, vai johtuuko se siitä, että olen itse pelkuri, enkä uskalla ottaa vastaan sitä, mitä haluan. Olen tullut loukatuksi ja kiusatuksi niin monta kertaa elämäni aikana, en vain yksinkertaisesti osaa luottaa ihmisiin ja ihmisten reaktioihin, vaikka kuinka haluaisin.

On helpompi vaan hautautua siihen kuplaan ja kirota jälkeenpäin. Mä en vaan enää kauaa jaksa tätä, etten ikinä saa sitä tunnetta, minkä kaikin keinoin annan toiselle.

Nielen.

Vincentillä on uusi hieno talo, hieno kanihäkki on. Ehjä, ihana ja hyvän kokoinen.

Piirsin tänään kuvan mun rakkaasta, mutta eihän sitä vähän kännissä ja viidessä minuutissa tehdyn luonnoksen pohjalta voi saada aikaiseksi oikeasti hyvää kuvaa. Kyllä se siitä vielä. Harjoittelen kovasti, että tulos joskus miellyttäisi silmää, täysin! Television sijasta katselen sitten kahta kaunista lantionpuolikasta ja ihanaa selkää.

Listoja

On olemassa listoja. Varsinkin minun elämässä ihanaa ovat listat. En ole kuitenkaan erityisen fanaattinen listojen tekijä mutta kyllä, kyllä ne helpottavat ja tuovat hauskuutta elämään. Listoihin jää koukkuun. Alkaa listata paljon asioita. Lopulta kaikki voidaan änkeä erilaisiin listoihin, vaikka ei se ole pakollista.

Päiväkirjassani kulkee The List, joka sisältää elämäni ahdistuksen aiheita. Tämä The List on lista, jota voin jatkaa aina kun ahdistaa. Tämän listan alkupää tuntuu aika hämärältä, koska listan aloittamisesta on niin paljon aikaa, ettei ne asiat enää ahdista mitä silloin ajattelin.

Tein joskus listaa siitä, mitä haluan elämäni aikana kokea. Uusimpia asioita, joita en ole siihen vielä listannut, tulee tässä:

Haluan;

Julkaista runokirjan
Ryöstää apteekin
Suunnitella vaatemalliston
Käydä Intiassa
Rakentaa talon
Joutua putkaan

Tämän listan alkupäässä on maailman typerimpiä asioita, kuten

laihtuminen
opiskelu
valmistuminen
monien kirjojen lukeminen
lukion suorittaminen
nukkekodin valmiiksi saattaminen
tatuointi

Koulussa parhaiten opin allekkain kasatuilla listoilla.

Seuraavassa lista niistä listoista, joista erityisesti pidän:

Sanalistat
Biisilistat
Linkkilistat
Ruokalistat (listattuna ruokien nimiä)
Nimilistat
Listat hyvistä televisiosarjoista
Siivouslistat (lista siitä, mitä siivotaan)
Pakkauslistat (lista matkaa varten)
Juomalistat
Kauppalistat


Kerran kyhäsin listan ja listasta laulun. Laulun nimeksi tuli ''Lähtölaulu'' ja siihen on koottu kaikki ne tavarat, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä ulkomaailmaan lähdettäessä. Sävelenä toimi jotenkuten Jänis istui maassa.

Lähtölaulu:

Kännykät ja avaimet,
bussikorttikin, bussikorttikin.
Sytkäri ja tupakat,
kuulokkeet ja lompakko
lompakko
lompakko
lompakko.

Kesän lapset

Kerran kesän aurinko
korkealla lämmitti
ja sun kasvoillesi toi niin
kaikki kauniit ilmeesi.

Juostiin metsien polkuja pitkin
etsimään taas elämää
ja vain siellä mä kanssasi itkin
enkä näekään sua enää

olet mennyt jo kotiisi
talvimaahan pimeään
tuoden niin nyt valosi
jonkun toisen elämään.

Kahvi

Ei ollut maitoa
ei edes maitojauhetta
ei vanhaa kermaa
eikä mitään korviketta. 

Piti kahvi juoda mustana
puistatti oikein,
kun katsoin sitä kupissa.
Mustana.

Vähän kitkeräähän se oli
ja oudon vahvaakin.
Mutta ylpeä olen itsestäni
kun pääsin ulos kaavoistani
tänä aamuna. 

Liian sensitiivinen mieli

''Sinun ei kannata lukea kirjallisuutta, jonka maailmat poikkeavat paljon tästä todellisesta maailmastamme. Et osaa erottaa omaa mielikuvitelmaasi tai fiktiota todellisuudesta. Mielesi on liian herkkä, otat vaikutteita kaikesta. Et voi tehdä muuta, kuin opetella sietämään omaa mielikuvitusmaailmaasi tai estää ne asiat kokonaan.''

Ehkä se onkin niin. Mikron johto ei ollut seinässä ratkaisevalla hetkellä, aloin itkemään.

On raskasta kun aivot käy ylikierroksilla, se kuulemma johtuu kemioista. Ei siihen auta loitsut, tiedetään jo mikä helpottaa. Tutkimukset ovat ohi, kohta alkaa uusi aika. Ei tätä voi pois minusta ottaa, en olisi enää kokonainen. Vähän surettaa kyllä, eikä siitä asiasta kukaan muu tiedä. Haluaisin kertoa ääneen, mutta en mä voi, en uskalla. Pelkään, ettei kukaan ota tosissaan. Katsoo kierosti vain. En silti jätä hyvästejäni vielä, tämän lopputuloksena syntyy jotakin luovaa. Ehkä päähenkilö tekee tomaatista itselleen käsinuken, joka pikkuhiljaa mädäntyy pois. Ainoa ystävä, joka kuolee. Mitähän siinä ajassa ehtii tapahtua?

Tavallisia päiviä, tavallisuutta, tavallisuutta. Antakaa. Perunamuussia, pari porkkanaa.

Jänöjussi

Ja niin unelmoi hius

Eräänä päivänä alkoi hiuksen päästä kutittaa
vallan kihertää, tärisi oikein,
yksi suortuva heräsi eloon, 
yritti aivan väärästä päästä uusia itseään.
Ei sillä ollut aavistustakaan kuinka hiuksen kuuluu kasvaa.
Identiteettikriisihän siinä tuli.

Muut hiukset ympärillä yrittivät ikiuntaan nukkua,
odottivat elottomina pois putoamista
harjaan tarttumista tai kahden terän välissä katkeamista.
Sellaista hiukset tekevät, eivät muuta.
Tuo elävä, itseään etsivä hius siinä metelöi kuitenkin niin kovin,
että alkoi yleinen kuhina levitä korvalta otsalle
ja siitä niskaan asti. 
Heräsi muutkin karvat ihmispolon päässä
tutkivat siinä itseään, kehittivät kielen
vallankumoukseen ryhtyivät. 
''On hiusten niin huono olla, mieluummin vaikka käsikarva. 
Harvoin kukaan kajoaa, ei myrkkyjä tyrkytä, kunnioittaa ihan.''

Kävipä siinä sitten niin,
että peruukiksi päätyivät koko sakki.
Ei vallankumouksesta mitään tullut 
lahdattiin joka ikinen.
Niin laitettiin kauniille kiharoille ruumiit nuo
ja roikkuvat nyt jonkun kaljussa päässä. 

"No reason to get excited"

On niin kovin ihmeellistä, miten elämä muuttuukin vain tekemällä päätöksiä.







Ja ehkä myös vähän lukemalla horoskooppia
ja tutustumalla ihmisiin.

Vales

Suunnittelit ehkä pitkään
mietit joka kiemuran
mahdolliset epäilyt selvitit
pohdit ja mietit
jotta kaikki uskovat
sun väärät sanasi varmasti.

Tai ehkä pääsi suustasi
ihan huomaamatta vain,
toivon mukaan unohtuu
ja elämä jatkuu
vaikka pieni rytty tulikin
sun rehellisyyden kaapuun.

Jos joku saa tietää
toisen käden kautta
sun valhees valheiksi
lupauksesi tyhjiksi
et voi luottamusta enää 
totuudella takaisin ostaa. 

On seuraus aika ikävä
jos et paskapuheita
osaa pitää ihan oman pääsi sisällä.

Vincent Hyppelinen

Kotimatkalla

Iltapimeällä kotiin päin, 

väsyneenä.

Vielä palaa valo 

huoltoaseman tolpassa.

Onhan se auki, 

näinkin myöhään 

niille, 

joiden tekee mieli makeaa,

jotka melkein jo aikovat poiketa 

liian valoisaan kahvilaan

juomaan pahaa sumppia

keskellä yötä. 

Mutta kutsuuhan se minuakin

sisään

osta

syö.

Maltan mieleni

astelen ohi.

peili

Kotona niin helppoa keimailla,
jänniä vaatteita pukea.
Peili kun on niin hiljaa
ei valita , ei korjaa
myötäilee vain.

Mutta jo bussipysäkillä
matkalla keskustaan
alkaa aika paljon ahdistaa
miksi kaikki tuijottaa?

Epävarmuus joka askeleella,
alkaa ihan harmittaa
melkein itkettää
kun niin huonosti luottaa itseensä

vieläkin.

Ei muiden ihmisten ajatukset
voi sua satuttaa
eikä kuitenkaan kukaan
ääneen sano vaikka inhottaisikin
sun ulkomuotosi.

Ota ryhtis ja ole.

Syntymän jälkeinen masennus

Ihmiset potevat syntymän jälkeistä masennusta. Masennusta siitä, että ovat syntyneet ja elävät vieläkin. Jotkut jopa koittavat saada itseään pois päiviltä, siinä onnistumatta! Tottakai silloin masentaa. Sitten on se tunnetumpi, synnytyksen jälkeinen masennus. Kun haluaa pullauttaa maailmaan lisää uusia masentuneita, kai silloin alkaa itseäänkin masentaa. Tämä masennuskertomus ei liity mihinkään, halusin vain ilmoittaa, että joitain ihmisiä saattaa masentaa.

Mua ei.

Olen ollut viikonlopun Kyrössä Annin luona. Täällä on ollut ihan oikeasti tosi kivaa! Mua pelotti aluksi tulla tänne, koska en ole kokenut olevani kovin tervetullut näihin maisemiin eräistä mainitsemattomista syistä. Keskustelin kuitenkin herran kanssa keskuspölunimurin täyttymisestä ja tyhjentämisestä, sekä rouvan kanssa (joka kuuleman mukaan on 21-vuotias) pähkinäpuiden kasvusta. Myöhemmin olemme puhuneet siitä sun tästä, ja sekös saa minut tuntemaan oloni kodikkaaksi ja kiinnostavaksi. Ehkä vielä joku päivä emme ole enää niin pelottavia toisiamme kohtaan.

Anni teki tosi hyvää punajuurikeittoa, johon tuli

Punajuuria,
Perunaa,
Sipulia,
Ranskankermaa,
Timjamia,
Mustapippuria,
ja Kasvisliemikuutioita!

ja siihen ihana, valkoinen kastike,
johon tuli

Fetajuustoa,
Ranskankermaa,
Valkospulia ja
Pippuria.

Keitto näytti marjakiisseliltä ja maistui punajuurelta ja oli oikein mainio keitto. Kiitos.

Sain Annilta ja sen oudolta pieneltä siskolta lapsekkaat piirustukset. Käytiin Emellä.

Mä oon tosi häkeltynyt siitä, miten normaalia voi olla perhe-elämä. Miten ihanaa on, kun kaikki on kokoajan selvinpäin. Saa keittää kahvia ja juoda sitä, piirtää, katsella talonrakennuskirjaa ja syödä ihan oikeaa ruokaa. Kyllä mä tälläisen haluan itsekin, oikeasti haluan! Ehkä ilman lapsia, mutta ainakin ilman päihteitä. Ei olla juotu ollenkaan tänäviikonloppuna ja sekös tuntuu hyvältä. Mä inhoan juomista, en tajua miksi olen nähnyt sen niin viehättävä toimintana, sehän on ihan perseestä.

Ja ainiin, juotiin pannukahvit.

Annin uusi lävistys: Tiskiharja nenässä.

Hyvää illanjatkoa.

Pahaa huomenta!

Kurkku edelleen kipeä. Tein maailman toimivinta lääkettä:

Kupillinen vihreää teetä, johon sekoitetaan
Silputtua inkivääriä
Sitruunaa
Hunajaa.

Lämpimänä alas. Odotellaan nyt, että jäähtyy.

Sitä ennen otan herätyslääkkeen:
Ison kupin kermakahvia.

Múm - uusi tutkimuksen kohteeni

Tänään menen Venlan kanssa Ikeaan ja Myllyyn. Sain lähetettyä koulujuttuja! Olen iloinen, ja ennenkaikkea ylpeä.

Like a broken birdie

Herään.

Aamu on mennyt aikoja sitten, vaikka toisin luulin.

Nousen, vaikka voisinkin upota uneen uudestaan.

Kurkkua kivistää niin kovin, nenä on niin polttava,
edelleen.

Kuume kadonnut, viehättävää!

Ehkä ensi elämässä uppoudun pehmeyteen.

Ehkäpä huomenna olen itseni jälleen.

Täytekakkua vain omaksi ilokseni tein, söin
ja tunsin oloni niin tuskattomaksi.