Blogivoimat lopussa

Mun on ollut tosi vaikeeta kirjottaa mitään blogiin pitkään aikaan. Kaikki sanat pitää vääntää väkisin tänne. Oon kirjotellut tosi paljon päiväkirjaa, ehkä se imee kaikki mun kirjotusvoimat. Taukoa siis luvassa.. Anteeksi.

Seistä uusin jaloin

Joutuvatko ne ihmiset, joilla on samoja mielenkiinnon kohteita, samoja harrastuksia ja samat päämäärät,  taistelemaan useammin elintilastaan kuin toiset? Luoko vääränlainen yhteenkuuluvuus, jopa täydellinen samankaltaisuus, ihmisissä enemmän vihaa ja kateutta, kuin rakkautta ja sopua? Onko minunlaiseni ihmiset uhka vai voimavara?

Musta tuntuu, että kaikki voi elää sovussa. Miksi pitäisi verrata itseään muihin?

Opinnäytetyö on tehty. Verkkokurssi on tehty. Sain työssäoppimispaikan. Tässä kuvia opinnäytetyön juhlimisesta; (unohdin lisätä kuvat silloin kun se oli ajankohtaista)

Mutta mikä parasta; Mä muutan!  Mä muutan   Mä muutan   Mä muutan   Mä muutan   Mä muutan   Mä muutan   Mä muutan   Mä muutan   Mä muutan   Mä muutan   Mä muutan   Mä muutan   Mä muutan   Mä muutan   Mä muutan   Mä muutan   Mä muutan   Mä muutan  !

Sain ihanan asunnon, kiitos ystäväni. Asunto on hyvällä paikalla, koska käytän bussia ja pyörää. Olen niin innoissani, että voisin saman tien pakata kaikki kamat ja lähteä uuteen kotiin! Elämä hymyilee. Se todella hymyilee. 

Lasini on kaatunut.

Kaikki se, mitä olin siihen

vaivalla kerännyt, on nyt

valunut maahan.

Kaikki on lopussa,

täysin tyhjää.

Mutta mikäs sen helpompaa,

kuin nostaa lasi takaisin pystyyn.

Aloittaa kaikki alusta,

seistä uusin jaloin. 

Kaunis päivä!

Tänään on ollut mahtava päivä! Kävin aamulla kirjastossa ja TYKSissä, ja otin nämä kuvat matkalla kotiin. Puissa vihertää ja mua laulattaa! Kerron ensi postauksessa salaisuuden, josta olen vielä hyshys. ;)

Vappuaatto

Voi voi voi mikä VAPPU!!

Herranjestas. Oon ollu niin kännissä ettei mitään rajaa. Pakko selittää eilisillan kulkua kaikille.

Aloitin juomisen jo aamulla, join punkkua ja siideriä. Fiilis oli mitä mahtavin ja kolmen aikaan lähdin Venlan kanssa keskustaan juomaan pussikaljaa ja katsomaan lakitusta. Pelkäsin sään huononevan kokoajan, koska taivaalla näkyi pilviä, mutta aurinko paistoikin kivasti ja oli tosi lämmintä. Tavattiin jokirannassa pari kaveria ja rupateltiin tovi, ja lähdettiin keskustaan vessaan.

Jossain kohtaa tavattiin pojat ja lähdettiin kävelemään Vartiovuoren puistoon, jossa istuikin suunnilleen puoli Turkua juomassa ja sekoilemassa. Mulla oli lakana perseenalustana mukana, ja sekin lakana jäi sinne puistoon. Join siideriä, viskiä, kirkasta, kaljaa... Aloin olla tosi kännissä ja jossain vaiheessa puhelin soi kun Kase soitti! Ja se oli siellä Vartiovuorella myös! Vein sen tapaamaan mun kamuja ja sekin oli aika humalassa. Samaan aikaan suunnilleen mun vuoden takainen tyttö soittaa, jos voitaisiin nähdä.

Olin ihan puulla päähän lyöty; whaat?? Menin tapaamaan sitä ja voi kuinka hyvältä tuntui nähdä. Tuntui osittain ihan paskalta ja toisaalta tosi hyvältä puhuu kaikesta mistä ei koskaan puhuttu. Nyt vasta tajuan kuinka idiootti olen ollut!! Vittu kun voisin muuttaa kaiken ja palata ajassa taaksepäin, tekisin kaiken toisin. Mua harmittaa enemmän kuin koskaan, koska kusin kaikki asiat. Aina ennen musta tuntui siltä, että mut oli jätetty... Mut mitä vittua. Ei se mennytkään niin! Ei tosiaankaan! Mä tein ite ihan yhtä paskat. Joo. Se siitä.

Illalla tapahtui liuta asioita, joiden johdosta mä otin viinaa (kaikkin muiden pulloista) ja kadotin Venlan sekä tavarani, järkeni, vilttini... Baarin jonossa sain lisää viinaa ja loppuilta meneekin filmi pimeenä. Kasen piti tulla mun luo yöksi mut se pääsikin kaverilleen (Onneksi!) koska itse pääsin himaan Venlan avustuksella, enkä herännytkään sitten yksin aamulla. Mitäs persettä?

Aamulla jäätävä morkkis, krapula ei ollut suunnaton mut vitutus sitäkin suurempi. Ohhoh, joo. Alkoholi ei sovi mulle.