Seisoin ulkona lumisateessa ja tunsin kenkieni kastuvan.

Kuva on Pasilan rautatieasemalta. Olin tulossa äpen luota kotiin, tunsin oloni vähän surulliseksi ja väsyneeksi kun palasin sunnuntaina. Otin kuvan, koska juna oli juuri kohta lähtemässä.

Mulla oli kamala riita mun isän ja hänen vaimonsa kanssa. Mä vaadin heiltä anteeksipyyntöä ja sitä, että he vihdoin ottavat vastuun teoistaan ja myöntävät virheensä. Mä olen tosi kauan niellyt sitä huonoa käytöstä ja kaikkea sitä ihmeellistä jauhamista, että nyt saa riittää. Mä en anna ihmisten enää kävellä mun ylitse. Annan liian herkästi periksi, mun on tosi vaikea sanoa mitään suoraan. Nyt mä en jaksa enää istua kotona pelkäämässä kaikkea syyttelyä, jota kohtaan melkein joka viikonloppu puhelimitse. Enkä aio odottaa ahdistuneena niitä piikitteleviä ja vähätteleviä kysymyksiä mun yksityisistä asioista. Ne asiat ei kuulu kenellekkään. Ei se, kenen kanssa seurustelen, seurustelin, ja miksi tein jotain asioita. Mun veljen tai äidin asiat ei kuulu mulle, mun asiani ei ole kertoa heidän asioitaan kenellekkään. En halua edes itse tietää. Mä en aio enää hyväksyä sitä, että mun rakkaista jauhetaan paskaa. Olen valmis puhumaan asioista vasta sitten, kun he pyytävät multa anteeksi.

Joskus sitä vain unohtaa, mistä on tullut ja minne oikein on menossa. Mitä jos mulla onkin aivan paskat juuret, enkä halua kaivaa niitä esiin seuratakseni niitä?

Tänään heräsin kello 6.00 kun mun kännykän herätysääni pärähti soimaan, mun vanha lempibiisi. Pendulumin Tarantula. Havahduin ääneen, mutta en aluksi tajunnut sen tarkoitusta herättää minut ja jäin makaamaan häkeltyneenä sänkyyn. En ole kymmeneen viikkoon ollut koulussa, töissä tai missään muussa aamupäivällä/päivällä tapahtuvassa aktiviteetissa mukana. En ole tarvinnut herätyskelloa, eikä minun ole pitänyt pariin kuukauteen nousta aamulla näin aikaisin sängystä. Tarantula sai mut voimaan pahoin. Keitin kahvin, keräsin vaatteeni ja aloin vähitellen hyväksymään sitä tosiasiaa, että loma on nyt ohi.

Koulussa mä tajusin, miksi haluan olla siellä. Mieleeni muistui myös kaikki rasittavat ja ahdistavat asiat. Jotkut ihmiset on niin raivostuttavia, etten halua edes katsoa heitä päin. He ignooraavat minut ja sen takia alan jättää myös heidät huomiotta. Joidenkin ihmisten näkemykset, tavat ja puheenaiheet ovat niin kaukana omista mielenkiinnonkohteistani, etten voi mitenkään löytää tällaisten ihmisten kanssa mitään yhteyttä. En halua puhua heidän kanssaan, koska he saavat minut tuntemaan itseni huonoksi. En ole huono. Olen ihan hyvä ihminen. Enkä halua kokea olevani huono vain sen takia, että joku ihminen on tympääntynyt omaan elämäänsä, kuvioihinsa ja jumittaa asenteissaan. Mulla on ystäviä koulussa, pari hankalaa ihmistä ei saa pilata mun päiviä.

Muistin tänään rakkauteni viittomakieleen, olen ollut liian kauan erossa siitä. Ei ole mitään niin kaunista kuin visuaalinen tapa ilmaista itseään; kieli, jossa kehon osat luovat yhdessä lauseita. Ihminen ajattelee ja pystyy ilmaisemaan itseään visuaalisesti, äänettömästi, suloisesti. Viittomakielellä voi kertoa kaiken sen, mitä puhutuilla kielilläkin voi. Viittomakielessä on kuitenkin niin paljon eri elementtejä, että se ilmaisee lopulta paljon sellaista, mitä puhutuilla kielillä ei voida ilmaista samassa ajassa. Yhdellä käden liikkeellä voidaan kuvata, miten jokin asia liikkui tai muutti muotoaan. Verbaalisesti saman selittäminen veisi enemmän aikaa, eikä silloinkaan tulos olisi sama.

Mulla on huoli. Mutta mä en ajattele.

Ja mä tiedän, että asiat järjestyvät. 

Ei pidä luoda

 ongelmia itselleen, niistä pitää vain päästä eroon.

 Ei kannata huolehtia ennenkuin

 henki on kyseessä, jos silloinkaan. 

Mä tunnen syvää hyvää oloa siitä, että mä olen alkanut tuntemaan erästä ihmistä paremmin. Tyttö hei, minkä itselleni mahdan! Mä haluaisin olla sun kanssas yöt ja päivät, aamut ja illat. Ja sekään ei riitä. Mä haluaisin, että säkin olisit mun vierellä. Mä odotan sitä päivää, kun tajuan olevani rohkea, ihana ja vahva. Mä odotan sua neiti! <3

Elämä pielessä -> pää puskaan.

En mennyt tänään kouluun, koska niin monta tuntia oli peruttu. Sain kuulla siitä sitten aamulla. En voi sille mitään, että puheaikani loppui, enkä voinut ilmoitella tekemisistäni aikaisemmin. Vituttaa nyt. Aivan kuin olisin mokannut kaiken ja muut ihmiset ovat täydellisiä. Kaikki mokaa, voi jessus. Ei kukaan ole täydellinen ja olen pyytänyt anteeksi, en ole vaatinut mitään.

Musiikki saa mut pois todellisuudesta.



Viikonloppu tulee olemaan täydellinen. Kukaan ei vie minulta pois sitä, minkä itselleni annan.



Olin viikonloppuna äpen luona. Mun pitäisi jotenkin aloittaa olemaan oma itseni. Tai jotain. Mua ottaa palloon kaikki asiat. En jaksa innostua mistään tai ihastua pieniin asioihin. Päässä on alkanut pyörimään ajatuksia, jotka tulevat jonkun ihmeellisen rajan takaa. Haluaisin olla normaali enkä tällainen vajaa.

Pää puskaan, sillä se selviää.

Mitä tekisin lottovoitolla?

Tää biisi käynnistää päivän. Mua vaan vituttaa kuulokkeet, jotka eivät kunnolla toimi.

Kun heräsin aamulla, avasin heti koneen ja menin tarkastamaan, olenko voittanut lotossa. Sitten tajusin, että tänään on vasta lauantai, eikä sunnuntai. Mitä pirua. Olen ihan sekaisin päivissä. Ei ole hyvä olla näin sekaisin, kun maanantaina alkaa koulu.

Mua stressaa ihan sikana kaikki. Olin laittanut hakemuksia kaikkiin Turun S-ryhmän paikkoihin ja sain sähköpostitse tiedon, etten ole valittu yhteenkään tehtävään enkä pääse edes haastatteluun. Perhanan perhana.
Jos multa loppuu rahat kesken, mitä sitten teen. Toimeentulotuki kai kantaa sen verran eteenpäin, etten kuole nälkään. Mutta en osaa sanoa, mitä teen jos en valmistu ja saa töitäkään. En haluaisi ajatella koko asiaa. Mun ei kannata huolehtia kun en kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Lottovoitto pelastaisi meikäläisen kaikelta stressiltä ja hädältä.

Olen miettinyt kaikkea, mitä tekisin sitten, kun viisi miljoonaa euroa pamahtaa tililleni onnistuneen loton peluun ansiosta. Ensimmäiseksi varaisin matkan itselleni ja jollekkin läheiselle ihmiselleni. Olisimme reissussa ja suunnittelisimme, mitä rahoilla tekisin järkevästi. Ostaisin ensimmäiseksi talon itselleni ja lähipiirilleni, sitten auton ja aloittaisin myös ajokoulun. Laittaisin koulun hetkeksi pois mielestäni.

Alkaisin tietysti rakentaa kotiani ja eläisin hetken vain hankkien kaikkea tarpeellista, mitä ei ole ollut. Kuntoilisin ja alkaisin elää terveellistä elämää, hankkisin uusia vaatteita ja kankaita. Ostaisin uuden television, tietokoneen ja uuden sohvan. Poreamme olisi ihana, mutta ei välttämätön. Tavallinenkin amme kelpaisi.

Täyttäisin jääkaappini kaikella ihanalla ruoalla, hankkisin kunnolliset keittiövälineet ja opettelisin kokkailemaan kaikkia maailman ruokia. Hankkisin myös askartelutarvikkeita ja huonekaluja nukkekotiini, tekisin siitä unelmakodin.

Ostaisin uuden kännykän, sellaisen, joka kestää ja jota on helppo käyttää. Jeesaisin kavereita ja pitäisin kahvikutsuja ja juhlia. Hankkisin ehkä hevosen, koska se on ollut unelmani jo pitkään. Voisin palkata sille myös hoitajan kun olen poissa. Haluaisin myös muita eläimiä, mutta en tiedä, jaksaisinko ottaa niistä vastuuta. Eläinten ottoa pitää miettiä vähän kauemmin.

Ostaisin talon myös äidilleni, ja ostaisin muutamia kiinteistöjä. Laittaisin ne aluksi ainakin vuokralle, ja myöhemmin niille voisi tehdä jotain ja myydä. Äitini saisi myös uuden auton ja kaikkea, mitä tarvitseekaan. Uuden sängyn ostaisin heille tietysti.

Voisin ostaa talon Turusta, jonne ihmiset saisivat mennä tekemään taidetta. Sellainen kulttuurikeskus. Tekisin myös itse kaikkea luovaa, voisin hankkia uuden kameran ja kyniä ja maalaustarvikkeita. Tekisin myös huiman määrän vaatteita, koska nyt olisi aikaa, rahaa ja tilaa niitä suunnitella ja valmistaa.

Kävisin keikoilla ja tutustuisin erilaisiin artisteihin.

Sitten, kun kaikki on kunnossa täällä Suomessa, lähtisin matkoille. Hankkisin lennot ja hotellin jonnekkin kivaan paikkaan, tutustuisin erilaisiin kulttuureihin ja ihmisiin. Kävisin kaikkialla! Tekisin kaikkea ihanaa. Voisin matkustella kunnes haluan taas palata kotiin.

Kun pääsen takaisin kotiin, alkaisin rakentamaan muumitaloa. Tekisin sen niin aidosti oikeaa muumitaloa mukaillen, kuin vain mahdollista. Sellainen olisi ihanaa!

Minulla olisi varaa muuttaa lähemmäs rakkaita ihmisiä ja tehdä heidän kanssaan kaikkea ihanaa. Minulla olisi varaa kaikkeen. Ihan kaikkeen, mitä olen koskaan halunnut. Se olisi ihanaa, ihanaa ihanaa. Raha ei tee onnelliseksi, mutta jatkuvan stressin poistaminen tekee. Vanhempani tai isovanhempani ei tarvitsisi vanheta huonoissa hoitokodeissa, vaan he voisivat asua loppuun asti kotona turvallisesti ja arvokkaasti.

When Shall I be free?

Eilinen ilta ei mennyt ihan putkeen. Oltiin kebabilla ja tässä muutamia lauseita, ajatuksia, jotka tuntu niin helvetin hauskoilta illalla. Ei ehkä enää. 

Pirates Of The Carribean-seinälippu

''Siis tää on se tarina: Me-Oltiin-Syömässä-Kebabbia! ........ siis mikä vitun tarina oikeesti...''

''Noniin käydään ensin suunnittelutupakalla.. suunnitellaan.''

''Päriseeks ES?''

''Tykkäsiks sä niist saksalaisist oluist mitä ostin sul?'' -Mitä vittua, mist sä puhut?? ''Tykkääks saksalaisest oluest?'' -Joo tykkään. ''Ooks koskaa maistanu?'' -En oo kyl.

''Joo keskustellaa siit mitä me EI haluta tehdä!'' 

''Se tulee, se tulee nyt ! Se bussi!'' -Ei tuu... ''eikö.. ei näköjää''

Sunshine reggae


''Siis oikeestihan me ollaan amerikassa, ja tää on laiva jossa on sisällä karuselli... ootas.. tää on elokuva. Ja me ollaan niitä näyttelijöitä. Ja mun roolihenkilö vaan istuu ja tuijottaa tyhjyyteen!''

Peace !

Tämä biisi herättää mussa sellaista syvää kaipuuta takaisin jonnekkin 60-70 luvulle. Vaikka en sinne koskaan päässyt tässä elämässä, kuka tietää. Ehkä entisessä elämässä olinkin?

Viimeyö ja tämän päivän aamu ovat olleet tosi jänniä. Mulla on rauhallinen olo, sellainen levollinen ja ihana. En halua odottaa mitään suurta keneltäkään ihmiseltä, joka on elämässäni tällä hetkellä pinnalla.

Haluaisin vain lennellä, kuunnella musiikkia ja puhua ihmisille! Ehkäpä tänään.

I Saw you, I saw you comin' back to me ! 

Kirjaston kunkku - Minä ja puoli vuotta palauttamatta olleet kirjat

Tänään kävelin keskustaan tehdäkseni kirjastossa opinnäytetyötä Venlan kanssa. Kävelin alas Kaskenmäkeä ja maa oli todella liukas! Minulla oli kassissa sateenvarjo siltä varalta, että ulkona sataisi, mutta ilma oli aurinkoinen. Aamulla saattoi sataa, tai sitten aurinko vain sulatti lunta niin vauhdilla, että luulin sitä sateeksi.
Maa oli kuitenkin liukas, koska lumi oli sulanut loskaksi, joka oli tamppaantunut ihmisten jalkojen alla liukkaaksi ja tasaiseksi alustaksi, johon kengät eivät oikeen ottaneet. Koko ajan  pelkäsin, että lennän perseelleni mäessä.

Tajusin, että tänäänhän on laskiaistiistai. Mietinkin kaikkia korkeakouluopiskelijoita, jotka olivat liikkeellä. Se suksilla varustettu runkopatjakin oli aika hieno näky keskellä liikennevaloja. En tiedä missä täällä Turussa voisi oikeasti kunnolla laskea mäkeä. Yksi päivä näin jossain urheiluliikkeessä ihan sairaan upean rattikelkan, ja muistin kuinka laskettiin veljen kanssa sellaisilla kun oltiin pieniä. Mitä hienompi rattikelkka oli, sen parempi tyyppi olit. Haluaisin laskea rattikelkalla.

Mulla on ollut kauan sellainen tunne, että mun pitäisi liikkua enemmän. Tiedän, kuinka ihana olo on vaikka pitkän kävelylenkin jälkeen. Harvoin vain saan itseäni liikkeelle. Asun myös 7. kerroksessa, eikä olisi yhtään pahitteeksi vaikka kerran päivässä kävellä rappuset ylös. Käytän hissiä aina, siis aina.  Olen huomannut, että mun reidet ovat ällöttävät ja asialle on pakko tehdä jotain. Päätin sitten alkaa tekemään. Tänään Venlan kanssa kävelin kotiin ja nyt illalla tein kaikki maailman jalkoja vahvistavat liikkeet, jotka muistin. Ja tietysti niin kauan kuin jaksoin. Olen tyytyväinen itseeni. Tein myös käsilihasliikkeitä! Ja muitakin liikkeitä! Ja tunnin jälkeen olin aivan puhki. Mutta se onkin positiivista, pitää olla puhki, että asialla olisi jotain hyötyä. Spotify auttoi tekemään liikkumisesta hauskempaa.

Olin kirjastossa tänään pitkästä aikaa siis Venlan kanssa ja palautin ihan sairaan kauan myöhässä olleet kirjat. Kaksi muumikirjaa. Lainasin ne joskus kesällä. Mulla voi olla yli sadan euron lasku, enkä kehdannut käydä kysymässä asiasta tiskillä. Maksan sen joskus pois, tiedän, että maksan, mutta en nyt.

Mulla on pelottava tunne eräästä ulkomaalaisesta miehestä. Olen nähnyt häntä koulussa monesti ja hän tervehtii aina. Näin hänet Amarillossa perjantaina, ja hän halusi minut mukaansa. Tänään näin hänet kirjastossa kaksi kertaa, mutta esitin, etten muka huomannut häntä kun hän huusi perääni tervehdyksen. Olen maailman huonoin pakenemaan sellaisia tilanteita, joissa en halua olla. Olen liian kiltti ihmisille.

Mä muuten tiedän,

että mun ei kuulu pelätä.

Mun ei pidä stressata,

huolestua tai ajatella niin paljon.

Mun pitää oppia sanomaan:

Mitä vitun väliä millään on?

Mulla on aikaa. 

Asioilla on tapana järjestyä. 

Ja tältä mun asunto näytti tänään viikonlopun jäljiltä: (En edes tajunnut, että se on näin paskanen jälleen)

Poses of madness

Olin lähdössä ulos. Käsiini sattui kamera, peili ja isot naamiaslasit. Päätin ottaa muutaman kuvan, mutta suurin osa epäonnistui. 

Sitten avasin paintin, ja sensuroin hienosti oman pääni, sekä silmäni. Nythän näytän erittäin älykkäältä!  

Ja lopuksi teennäinen muka-säikähtänyt ilme. Sunnuntaikännit on parhaat, eikä aamulla ollut edes krapula. Paras ilta hetkeen, oikeasti. Koska uusiks? 

When I see U Girl !

Blogiloma

Mun maailmaa pyörittävät muutamat asiat. Näitä asioita ovat tietokone, televisio, muutamien ihmisten aikataulut sekä siivoaminen, ruoanlaitto, nukkuminen ja viikonloppujen toiminta. Olen vanki omissa rutiinoissani, ja haluaisin kokeilla jotain uutta.

Odotan todella innolla sitä, että koulu taas alkaa. Saan taas syyn keskittyä johonkin muuhun kuin vain tähän typerään olemiseen ja löllimiseen.

Mun elämässä ei nyt tapahtu kertakaikkiaan mitään. Joten en päivittele blogiini. En vain jaksa, ei kiinnosta. Parin viikon sisällä alan taas kirjoittamaan. Pidetään vaikka tällainen pieni blogiloma, jee!

Eräs ihminen nosti mieleeni taas amerikan viittomakielellä viitotut videot.

Mulla on kamala olo. Musta tuntuu, että olen tosi ruma. Lihava. Ällöttävä.

Kellun itseni sisällä

On kaunis ja kylmä päivä Turussa. On myös vähän tylsä päivä. Mutta päivistä ihanin on juuri se päivä, kun ei ole mitään! Ei ole pakkoa, eikä edes tarvetta. Ei kylmää tai kuumaakaan.

Perunat on hellalla, uusi sänky haettu. On se aika voimamies, tuo johtaja. Kantoi yhdellä kädellä, seitsemän kerrosta! Noh, vähän valehtelin. Kyllä hän käytti toistakin kättään, kun sitä sänkyä kantoi. Yhden tauon piti, viitos kerroksessa.

Djembe-rumpu, yksinäisenä nurkassa seisoo, odottaa, että siitä iloitsisin taas. Luin tuosta rummusta. Siinä on kolme henkeä; Sen puun henki, josta runko on tehty. Henki siltä eläimeltä, joka antoi nahkansa rummun kalvoa varten. Ja kolmantena vielä rummun tekijän henki, ikuisesti. Voisin soittaa sitä hetken, antaa sen kauniin äänen kaikua mun korvissa. 

Tämä päivä on kummallinen. Nenässä ja kurkussa jatkuva, inhottava kipu. Kuumeinen olo. Mutta ilo, ihana ilo! Se tekee päivästä hyvän. 

Divine Moments Of Truth - DMT

''Istun jälleen Coffee Housessa, tässä henkisessä turvapaikassani. Täällä voin rentoutua ja olla täysin rauhassa. Kahvi on aina hyvää, jopa silloin, kun se on hieman pahaa.''

Olin taas tänään pohdiskelemassa elämääni Coffee Housessa. Kävin puhumassa aamulla mun opettajan kanssa,
ja kaikki asiat alkaa taas kääntyä parhain päin. En koe olevani niin epätoivoinen enää.

(Olen jotenkin liian hurahtanut Coffee Houseen. Mun pitäisi alkaa etsiä uutta vakipaikkaa.)

Tänään tulee pari ihmistä kylään, voisi siivota vähän kämppää.



Kerran, kun kuuntelin Shponglea autossa, mä koin lentäväni. Mulla oli tosi outo tunne. Se johtui siitä musiikista, ja sen olon saavuttamisesta. Joskus, eräissä tietyissä tilanteissa, mulla on sellainen kellumisen tunne. Se tunne tulee tosi voimakkaan psykedeelisen musiikin seurauksena, humalassa tai rauhoittavien aineiden vaikutuksesta ja parin muun jutun aiheuttamana. Kuvailin sitä kelluvaa oloa kirjaani näin:

''Kun kellut, millään ei ole mitään väliä. Ei sillä, onko nälkä tai jano. Fyysiset tarpeet eivät merkkaa. Vain tunne.

Kaikki on tunnettavissa. Jokaisessa hetkessä on tunne. Olet sumuisessa kuplassa, jossa ei ole fyysisiä rajoja. Olet ilmassa, mutta et kuitenkaan. Ei ole riittävästi sanoja kuvaamaan sitä. Sanoja ei ehkä ole luotu kellumista varten, kelluminen ei ole sanoja varten. Ne ovat toisistaan erillään olevia asioita. Kun kellut, fyysinen kehosi unohtuu, unohdat itsesi. Vaikka toisaalta tunnet kaiken pääsi sisällä, tunnet sen myös kehossa, mutta et oikeastaan tunne kehoasi.

Sitä ei voi kuvailla tarpeeksi. Se on tunne. Olotila. Hetki. Se pitää kokea.''

It's time.

Voi ei mua ahdistaa ahdistaa ahdistaa ahdistaa.

Tänään se iski mun kasvoja vasten:

-   GOBA2000   says:

 then it's time to get a life girl!

Joo. Ehkä se on. 

Angstit sikseen.

Angstit sikseen.

Ryhdistäydy nyt.

Ei maailma sua nielaise,

et sä katoa maailman kartalta.

Ehkä osittain siksi, 

ettet sä ole koskaan ollut maailman kartalla.

Sille kartalle pääsee vain valtiot, 

niiden rajat ja pääkaupungit.

Mutta sinä, Liina,

et ole valtio.

Olet ihminen.

Maailma ei nielaise sua, koska oikeastaan,

et ole osa maailmaa. 

Edes.

Maailma on pallo, 

jonka pinnalla sinä asut. 

Et ole osa palloa, 

sillä jos hyppäät,

olet irti pallosta.

Nyt sinusta alkaa tuntua siltä,

että pallosi on nyt hukassa.

Mutta sehän on jalkojesi alla! 

Joten laita ne jalat maahan 

ja 

lakkaa huolehtimasta. 

Siivouspostaus

Mulla on ollut tosi mielenkiintoisia päiviä tässä viimeaikoina. Tunnen valtavaa laiskuutta kirjoittamista kohtaan. Haluaisin vain kuvailla asioita, ja liittää niitä blogiin. Tänään pidän siivouspostauspäivän. Eli kuvaan sekaista asuntoani, ja sitten kuvaan sen siistinä. Eikös olekin hurjaa! Sotkukuvat ovat vähän rakeisia, mutta ne eivät olekaan pääasiassa, hehheh. Siivousjälki on tärkeämpää.

Pakko myös mainita, että eräs erikoinen ihminen on ilahduttanut minua pitkillä keskusteluilla. Sellainen on virkistävää!

Asiaan.

Sotkut:

Ja siisti asunto: 

En jaksanut alkaa urakoimaan hyllyjen parissa, ja eteisessäkin on vielä sotkua. Mutta nyt on ainakin kivaa olla tässä koneella, kun on siistiä!

Nukkekoti - tapetointia ja minitavaroita

Moikka.

Eilen tapetoin keittiön, ja se oli elämäni ensimmäinen nukkekodin tapetointi. Takaseinään tuli pari syrttyä, mutta se on kai vain hauska ja persoonallinen lisä. Paperi on vihreää mattapintaista lahjapaperia. Yhdestä seinästä puuttuu vielä puolipaneelit, ja puolipaneelin päälle tulee lista. Lattiasta en ole vielä täysin varma. Ajattelin laattoja, mutta en ole varma, jaksanko laatoittaa.

Tässä valmis lautashylly. Voi olla, että koristelen sitä vielä. 

Kävin eilen tiimarissa, enkä voinut olla ostamatta limenvihreää kastelukannua sieltä! Se sopi niin hyvin keittiön tapettiin. Tein kaksi minikokoista kirjekuorta, toisessa on kirjekin sisällä. Kokeilin myös tehdä kukkia, mutta ne ovat aika kömpelöitä. Pitää hankkia silkkipaperia , jotta voin tehdä ruusuja.

Tiimarista ostin myös muffinssitaulut keittiöön. Takana on liimaustarra, jolla taulun voi liimata seinään.

Seuraavaksi pistän keittiöön loput puolipaneelit, ja rakennan uunin. En tiedä vielä, tekisinkö modernin tiskipöydän, vai laittaisinko vain vesisaavin ja kauhan nurkkaan hellan viereen.

Nukkekoti - Tavaroita

Olen tehnyt joitain tavaroita nukkekotiin. En ole vielä laittanut tapetteja, aika suuri osa ajasta on mennyt ulkoseinien maalaukseen. Katon maalaus epäonnistui, mutta keksin hauskan idean liimata sammalta yms. katolle ja ''istuttaa'' sinne pieniä sieniä. Vaikka taloni on enemmän kartano kuin mökki, sammalkatto näyttäisi hauskalta.

Ajatukseni on, että tekisin mahdollisimman paljon tavaroita niistä tarvikkeista, joita kotoani löydän. Kaikenlainen pahvin, tikkujen ja korkkien hyötykäyttö on se juttu.

Tässä kuva talosta: Kuva on vähän rakeinen ja tosi huono, mutta siitä näkee talon mallin. Katon piti tulla oranssiksi, mutta se ei sopinut. Etuseinä aukeaa kahdessa osassa, ja siinä on sisäpuolella magneetti pitämässä ovet kiinni. Maali on vanha huonekalumaali ja ullakon isossa ikkunassa näyttää olevan vielä maalarinteippiä.

En oikein tiennyt, mitä tekisin ja päätin tehdä jotain pientä taikataikinasta. En ole aikaisemmin tehnyt mitään taikataikinasta, ja se oli tosi kivaa! Tein kaksi pitsaa ja maalasin vesiväreillä.

Pirtin pöydän tein taikataikinajuttujen jälkeen. Se on leikattu kebab-laatikosta, ja maalattu valkoisella akryylimaalilla. Leveys on 7,5cm, pituus 10cm ja korkeus 6,3cm. 

Tämän pienen naulakon tein joskus hetken mielijohteesta. Purin vanhoja koruja, ja naulakon koukut ovat eräästä metallivyöstä. Naulakon levy on kaksi pahvin palaa liimattuna päällekkäin. Tämä tulee keittiöön. Naulakon pituus on 6 cm.

Tämän turkoosin sohvan olen saanut äidiltäni joskus pienenä. Se on puuta, enkä ole vielä varma, aionko laittaa sitä nukkekotiini. Se on kuitenkin viehättävä, ja sillä on tunnearvoa, joten pidän siitä kalusteena. Tyyny on tehty pienestä palasta afrikasta tuomastani kankaasta.  

Tässä lisää leipomuksia. Leipää ja pasteijoita. Pasteijoiden päällä on hieman vesiäriä.

Tämä pikkiriikkinen tuoli on myös vanha, ja olen saanut sen äidiltäni. Aion kunnostaa sen ja laittaa makuuhuoneeseen tai vessaan nk. pieneksi pöydäksi. Istuimen korkeus on 3,5 cm, eli se on aika matala.

Tämä suloinen linnunpönttö on kirppikseltä. Aion laittaa sen talon ulkopuolelle seinään tai kattoon kiinni.

Kokeilin tehdä lautasia taikataikinasta, ja se onnistui ihan hyvin. Nämä lautaset tulevat vielä keskeneräiseen lautashyllyyn, jonka näette tämän postauksen lopussa. Lautaset saavat vielä toisenlaista väriä pintaan ennen hyllyyn laittoa.

Kirppikseltä ostin myös mattoja, eli lasinalusia.

Tämä pikkumatto ja tyyny on tehty itse.

Alla on pasteijat tarjoilulautasella. Lautanen on samasta vyöstä, josta otin koukut pikkunaulakkoon. 

Leivät tulevat myös keittiöön, todennäköisesti leivon vielä lisää ja laitan niihin väriä etikalla paiston yhteydessä.

Tässä tapetoimaton keittiö:

Ja tapetoimaton olohuone, jossa keskeneräinen takka ja kirppislöytö kitara. Yläkerta on samanlainen.

Tässä keskeneräinen lautashylly. Eteen tulee vielä pieni puomi, jotta lautaset pysyvät pystyssä. Hyllyn maalaan akryylimaalilla valkoiseksi. Materiaalina on sama kebabbilaatikko kuin pirtin pöydässä, ja hyllyn korkeus on 5,3cm ja leveys 7cm.