Hiljaisuusko kiusallista onko kerro tarinoita!

Kenen mieli voi tolleen toimii?
Niin kauniita sanoja ajatuksia loihtii!
En keksi sanaa ihan kaikelle ees
vaikka sisältä tuntuis auringon paisteelt!

Mä en osaa ihan kaikkee tulkita sanoilla
ja vaikka koitankin, on harha-askelia kaikilla aloilla!
Kato kun tää on ihan helppoa olla maata kattoo kohti
mut siitä kertoo, missä sanat lauseet pisteet pilkut?
En osaa opetella oppia kuunnella sanoa tietää luoda kertoa
tuu tänne opeta mua jooko
koska yksin en koskaan tiedä
ottaisinko sanan tästä vai tosta
vai ootanko hetken hiljaa
että sä korvaat hiljaisuuden taas omillas

                  .
                  .

Ja vielä kävelin kadulla siinä,
tuntui et aika ei ikinä riitä
joku tästä on aiemminkin astellut
ja tota siltaa tossa jotenkin katsellut
ehkä takki vain oli eri?
Ja kellonaika ja kalenteri!

Ja alusvaatteet ja mielen aatteet
kunnioitus tätä luontoa kohtaan
kunnioitus! Se vielä maasta hohkaa.

Ja mä katon maailmaa vielä ikkunan takaa

Tulin kotiin toissapäivänä ja oon ihan tajuttomassa flunssassa. Miksi muhun iskee kaikki kulkutaudit, tällä kertaa mukaanlukien myös vatsatauti? Kertokaa!

Tänään pitäisi siivota, oikein imuroida ja vaihtaa lakanat. Jaksanko? En tiedä. Tuskin. Mulla on niin voimaton olo, milloin mä paranen? Toivottavasti pian, koska kevät tulee ja paljon on vielä tehtävää, pitää valmistautua kaikkeen ihanaan!

Ja Vincent makoilee hiljaa, puhua pukahda mitään. Mä oon hiljaa myös, koska ei mulla ole enää sanottavaa. Voisin nukkua kaksi kuukautta kevyesti, siltä musta ainakin tuntuu. Jos voisin nyt tehdä jotain asioille, tekisin, mutta en voi, niin en tee. 

Suvi ♥

Pohjalla kun itsensä löytää
Silmäni kauneutta ei nää
Kun sä seisot kuolleessa pisteessä

Menettää sen viimeisen toivon
Tuntuu kuin surulle sanoisi tahdon
Ja valo löytyy viime hetkillä

Niin kun me puhjettiin kukkaan
Ensi hetkillä
Eikä me kuihduttu koskaan
Pimeyden keskellä
Sulje sun silmät
Anna mun kantaa sut pois
Sulje silmät
Anna mun kantaa sut pois

Pimeyteen ei tieni viekään
Niin kai se on jos kaltaisen löytää
Ja nyt sä seisot minun vierellä

Kun me puhjettiin kukkaan
Ensi hetkillä
Eikä me kuihduttu koskaan
Pimeyden keskellä
Sulje sun silmät
Anna mun kantaa sut pois
Sulje silmät
Anna mun kantaa sut pois

Tuntuu vähän oudolta
katsella netissä sun kuvia
ja huomata miten jatkat elämääsi
ilman näkyviä murheita

mut hyvä niin
sitähän mä toivoin
ehkä piilotan pari päivitystäs
poistan muutaman linkinkin

koska en mä ihan vielä oo valmis näkemään
milloin otat jonkun toisen sun elämään

Kipeä olen minäkin.

Tultiin eilen Vincentin kanssa äidin luokse kylään ja huiiii kun siellä oli kylmä tuuli! Onneksi Vinsun kuljetuskoppa oli vuorattu vilteillä, eiköhän poika pärjännyt jotenkuten sen 5 minuuttia, mitä yhteensä jouduttiin ulkona odottamaan. Nyt se on ollut tosi reipas ja hyppelee jo iloisena olohuoneessa. Täällä on tosi paljon tilaa ja oon iloinen, että Vincent uskaltaa olla rohkea ja hypellä täällä joka paikassa.

Itselläni on vähän kummallinen ja voipunut olo. Pitäisi kai tässä jotakin alkaa tekemään, jotta saisi taas elämästä kiinni, mutta mitä se mahtaisi olla?

Hiljaista agressiota
puhdasta vihaa
suoraa huutoa 
ihan liikaa ivaa. 

Aukes silmäni vihdoin!

Ja nyt meitä ei ookaan.

Päätöntä

Mä en varmaan koskaan tule toivomaan mitään pysyvää. Mun elämässä ei vaan ole paikkaa sellaisille asioille. Maailma muuttuilee ihan jatkuvasti ympärillä ja perässä pitäisi vain roikkua vaikka kuinka sattuisi hampaisiin ja käsivarsiin. En kai osaa enää sanoa, miltä minusta tuntuu. Tai kai vain olen aina ollut samanlainen? Sekava, epäselvä ja epävarma siitä, mitä haluan ja mihin pystyn.

Liinan Keittiössä: Osa 2: Vesipiippu!

Tänään teen postauksen mun vesipiipusta. Mulla on ollut viimeaikoina vähän huonompi kausi, joten en ole postaillut mitään järkevää ja hirveen huono omatunto noussut siitä.

Mulla on siis maailman räjähtänein vesipiippu, joka on käytössä melkein kaikissa bileissä, mitä täällä järjestetään. Mun luona vesipiippu pistetään aina tulille, mikäli tupakkaa ja hiiliä on jäljellä. Tätä postausta tehdessäni käytin viimeiset mansikkamakutupakkani ja viimeisen hiileni. Eli seuraavaksi tieni käy johonkin etniseen kauppaan, mistä sitä tupakkaa saa ostettua lisää.

Tsädääm, ekaksi pesin piipun ja etsin kaikki osat. (Äitini oli käynyt kylässä ja pistänyt piipun siivouskaappiin, piipun pesä oli kateissa ja etsin sitä vaikka kuinka kauan, kunnes se löytyi siivouskaapista yhdestä laatikosta, mur.)



1. Osat:
- Vesipiipun pullo
- 2 letkua
- Metallinen varsi
- Keraaminen pesä
- Purkillinen makutupakkaa
- Vesipiippuun tarkoitettu hiili
- Pihdit
- Neula, jolla folio tökitään.
(Kuvista puuttuu vielä käyttämäni elmukelmu ja folio)

2. Pulloon laitetaan jääkylmää vettä (veden voi kylmentää jääkaapissa etukäteen) merkkiviivaan asti niin, että varren alaosassa oleva tikku osuu veteen. Vettä ei saa olla liikaa, sillä vesi saattaa nousta letkua pitkin.

3. Seuraavaksi sörkitään loput makutupakan rippeet sieltä purkin pohjalta ja asetetaan PUHTAASEEN pesä-osaan. Tupakka ei saa olla liian tiukassa, vaan mieluummin pieni ilmavahko kasa. 

4. Pesän päälle laitetaan pala foliota, joka painellaan hyvin kiinni reunan alaosiin. (Tästä kiistellään, että kummin päin sen folion kuuluu olla. Itse olen aina laittanut himmeän puolen ylöspäin ja kiiltävän alaspäin.) Sitten se folio isketään täyteen reikiä ja pesä asetetaan piippuun. 

5. Varsi tiivistetään elmukelmulla, koska tiivisteet on niin huonot, että savut karkaa.

6. Hiili sytytetään sytkärillä niin, että hiilestä pidetään pihdeillä kiinni ja hiiltä poltetaan alapuolelta sytkärillä. Hiili syttyy palamaan siten, että siitä alkaa lennellä kipinöitä. Hiiltä poltetaan vähän aikaa ja sen jälkeen se lasketaan keskelle foliota.

7. Tukin vielä toisen letkun reiän foliolla ja elmukelmulla, sillä käytin vain yhtä letkua.

8. Sitten vaan piippu varovasti olohuoneeseen ja nautiskelemaan inkivääri-sitruuna -teen kanssa.

Maattiin yhdessä siinä sohvalla.
Sillon joskus ihan alkuaikoina.
Kerroin; ihmiset usein mut unohtaa
tulee elämääni - ja lähtee.
Lupasit; Minä en unohda sua koskaan,
lupaan, etten unohda!
Ja halasin sua kiitollisuudesta.
Kiitollisuudesta, jota turhaan koin.

Stay

My whole life waiting for the right time
To tell you how I feel.
And though I try to tell you that I need you.
Here I am without you.
I feel so lost but what can I do?
'Cause I know this love seems real
But I don't know how to feel.

We say goodbye in the pouring rain
And I break down as you walk away.
Stay, stay.
'Cause all my life I felt this way
But I could never find the words to say
Stay, stay.

Alright, everything is alright
Since you came along
And before you
I had nowhere to run to
Nothing to hold on to
I came so close to giving it up.
And I wonder if you know
How it feels to let you go?

You say goodbye in the pouring rain
And I break down as you walk away.
Stay, stay.
'Cause all my life I felt this way
But I could never find the words to say
Stay, stay.

So you change your mind
And say you're mine.
Don't leave tonight
Stay.

Say goodbye in the pouring rain
And I break down as you walk away.
Stay, stay.
'Cause all my life I felt this way
But I could never find the words to say
Stay, stay.

Stay with me, stay with me,
Stay with me, stay with me,
Stay, stay, stay, stay with me.

Okei mitä pitäs tehdä? Surra vai toivoo, elää vai vaipua koomaan? Ei musta tuu koskaan tuntumaan samalta ja mulla on ihan helvetillinen ikävä. Teen henkistä kuolemaa ja sekö on ihan okei?

Mä harjasin hiukset. Latasin WhatsAppin. Keitin kahvit kahden vuoden takaiselle elämän ilolle. Siivosin ja katoin aamuteeveen. Mut olo on turta ja iloton. Missä kesä, missä se on! Mä haluun metsään ilman kenkiä, mä haluun uimaan vaatteet päällä. Mä haluun parantuu murheesta. Ja ainoa kehen ikinä tuun enää luottamaan, on minä itse. Kylmetyn, muutun kiveksi kivikovaksi. En päästä sisään ketään, en ketään enää ikinä.

Note to self.

Say 'perhaps' to drugs.

Joo me erottiin.

He näkevät.

Kun vastaan kävelee se jokin, et voi kuin hymyillä. Tuntuu, kuin vatsassa kierähtäisi. Kehosi reagoi kauneuteen, voitko kuvitella! Ja vielä kun tiedät, ettet saa koskaan kuulla tuon tuntemattoman nimeä, et ehkä ikinä näe häntä uudestaan. Voit vain ohimennen ''vahingossa'' hipaista ja jatkaa matkaasi.

Ihmiskunta on omituinen, asumme täällä vierivieressä, mutta emme tunne naapureitamme. Emme edes tervehdi. Haluaisimmeko edes tehdä niin, onko sittenkin parempi vain olla olematta läheinen niiden kanssa, jotka ovat jo valmiiksi aika kaukaisia? Kävelen kymmenien ihmisten ohi päivittäin ruuhka-aikana, tervehdin satoja katseellani istuessani paikallisbussissa.

Mitä on minun elämäni? Onko se fyysinen asia - kehoni sisäinen liike, vai onko se kaikki mitä on ympärilläni, kaikki se elotonkin aines? Kuuluuko henkimaailma, rajan toinen puoli, minun Elämääni?

Näen kauniita ihmisiä. Silmistä sisään, sieluun saakka. Hymyillen kävelen vaan, vaikka sen pienen häviävän hetken vaihdankin sanasen tuon kauniin kanssa, silmäni - ne puhuvat. Ja hänen silmänsä - ne vastaavat. Olen elossa ja niin on hänkin. Ja minä totisesti jatkan matkaani hymyillen! Elämässäni on muitakin, jotka ymmärtävät. He näkevät.

First day of love never comes back

Muistatko sinämillainen oli alku?
Alku on muuttunut,vaikeeks vaihtunut.
Tiedät sen ja tiedänettä tiedät, sä tiedätpuolestas minun tietävän. 
Voisitko kunnioittaa muaja vaatia myöskunnioitusta!
Ei auta vaikka lakkais olemasta. 




Sweet little words made for silence not talkYoung heart for love not heartacheDark hair for catching the windNot to veil the sight of a cold world
Kiss while your lips are still red
Love while the night still hides the withering dawn

First day of love never comes back

A passionate hour's never a wasted one
Love while the night still hides the withering dawn

Nöyryyttä nöyryyttä

Ongelma on minussa,
myönnän.
Egoni on kaiken tiellä,
myönnän.

En kykene muutoksia käsittelemään
enkä paljon mitään muutakaan kestämään.
Mielelläni tekisin asiat toisin
jos vaan osaisin, jos voisin.

Sairas pää ei anna levätä!

Huudan ja itken surusta iltaisin
ottaisin, jos olis, oitis ihmepillerin
koska ainoa mitä tiedän, on se
että pilaan kaiken, eiks je?

Tarvitsen oikeesti apua
ja kuten jo aiemmin sanottua
molemmat olemme kipeitä
eikä kumpikaan voi kannatella molempia;
itseään ja toista.

Olen hukassa
ja ehkä vielä toistaiseksi
annan asioiden vaan olla.

Uusia koruja!

Olen jo kauan halunnut hankkia uusia koruja, sillä vanhat koruni ovat olleet jotenkin kulahtaneita ja rumia ja ääh.. Tänään menin sitten H&M:ään kuluttamaan loppuja 25 euroa lahjakortistani, jonka sain joskus vuosi sitten. Ostin kaulakorun ja muutaman uuden rannerenkaan:

Henkkamaukasta kävelin Blingiin, helmikauppaan, ostamaan tarvikkeita koruun, jota olen suunnitellut jo vähän aikaa. Ostettiin Annin kanssa kinder-munia ja mä sain Patrik Tähtösen! Se oli aluksi avaimenperä, mutta päätin muuntaa sen kaulakoruksi.

Ensiksi otin pois tuon punaisen ''ketjun'' jonka korvasin metallisella renkaalla.

Sitten vaan kokosin korun muista osista kokonaiseksi ja lisäsin ketjun päihin lukon, joka tulee niskan taakse. Helppoa ja yksinkertaista!

Hihii! Valmis koru näyttää tältä: (Sori paska kuvanlaatu)

Nyt mulla on jo kaksi uutta kaulakorua ja parit rannerenkaat. Joku päivä menen käyttämään jäljelle jääneet 6 euroa ja katson, mitä muuta vielä keksisin, jotta voisin kohentaa omaa ulkonäköäni. Laitoin tänään myös uusia rastojani hiuksiini ja kampaus on nyt tosi pöyheä ja paljon isompi kuin aikaisemmin. 

Toivon, että voisin olla taas iloisempi ja unohtaisin epätoivoiset ajatukset.