Okei mitä pitäs tehdä? Surra vai toivoo, elää vai vaipua koomaan? Ei musta tuu koskaan tuntumaan samalta ja mulla on ihan helvetillinen ikävä. Teen henkistä kuolemaa ja sekö on ihan okei?

Mä harjasin hiukset. Latasin WhatsAppin. Keitin kahvit kahden vuoden takaiselle elämän ilolle. Siivosin ja katoin aamuteeveen. Mut olo on turta ja iloton. Missä kesä, missä se on! Mä haluun metsään ilman kenkiä, mä haluun uimaan vaatteet päällä. Mä haluun parantuu murheesta. Ja ainoa kehen ikinä tuun enää luottamaan, on minä itse. Kylmetyn, muutun kiveksi kivikovaksi. En päästä sisään ketään, en ketään enää ikinä.