Metsäreiveissä

''Mä en kyllä jää tänne pyöriin näiden muiden... pyörien kans.''

''Tiedäksä miltä toi .. toi juttu näyttää?'' -no? ''Tietokoneelta!'' -mut mikä toi ruskee juttu tos keskel on? ''No se on varmaa aika paska tietokone.''

''Hei miks tääl on lapsia?? Ai se oliki vaan kauempana seisova aikuinen.''

''Jos mä alkaisin nyt selittää mun olooni sulle niin..'' -Nii i. Se olo olis sit siin sit.

''Siis mä en ees tiedä kelle mä selitän eh eheh ehehe.. ehhe..''

''Onks kaikki ok?'' - ei. ''No niin mä vähän arvelinki.''

''Syö persikka.''

''Saatanan palloset ei voi vittu hävitä perkele!''

Eli vietin viikonloppuni erittäin psykedeelisissä metsäreiveissä muiden hipihtävien ihmisten seassa.

Audiovisuaalinen elämys oli ihan mieletön, eikä sitä voi kamalasti sanoin kuvailla. Kuuntelimme psykeä ja tamppasimme sitä kukin omalla tyylillämme. Musiikki oli niin kovalla että sydän tuntui repeävän jälleen irti rinnasta. Oli outoa tuntea, kuinka musiikki kehitti itsessään erilaisia kerroksia, jotka kannattelivat raajoja. Kelluin kuplassa joka oli ääntä, valoja ja ihmisten energiaa.

Perjantai-iltana menin nukkumaan kolmelta. Musiikkia oli kello 21.00-9.00, mutta en kestänyt enää tanssimista. En vain jaksanut. Muistan kuinka seisoin pomppivien ihmisten keskellä mehukattikanisteri kädessäni enkä kyennyt heiluttamaan edes päätäni.

Oli pelottavaa huomata kuinka ihmiset pääsevät helposti sekaisin. Psykedeelinen ympäristö tarjosi loistavan kasvualustan hallusinaatioille ja mieli tuntui huijaavan vähän väliä.

Koskahan uusiks?

''Siis ensin on sellanen pienen pieni verkko, joka on täynnä värikkäistä palloista muodostuvia tähtiä, sen jälkeen tässä verkossa leijailee isompia pallosia, ja lopulta KAIKKI VÄÄNTYY MITEN SATTUU!''

Missasin muumit

Mua ottaa lievästi sanottuna aivoon. Olin valmistautunut illalla siihen, että saan katsoa muumit aamulla ja rauhassa. Laitoin herätyskellon päälle ja telkkarin asensin oikealle kanavalle, ettei tarttisi muuta kuin laittaa se päälle herättyäni.

Mutta kuinka ollakkaan, nukuin sikeästi enkä kuullut herätyskelloa kun se oli miljoonan tyynyni alla ja välissä. Herään sitten 10.30 kun muumit ovat juuri loppuneet. VITTU!

Onneksi sitten tajusin heti tunnin päästä mennä Yle Areenaan ja katsoa sen sieltä.

Mulla on tosi ristiriitainen olo. Mun ei tekisi mieli tehdä mitään, mutta toisaalta en halua istua vaan kotona ja datailla yksinäisyyttä. Voisin mennä uimaan tai kauppaan tai kahville tai kirjastoon (no ei kirjasto varmaan oo auki) tai shoppailemaan tai ravintolaan tai kaverille tai... Nojoo. Mulla on tosi vähän rahaa joten suurin osa noistakaan ei olisi mahdollisia. Mutta voisin tehdä jotain. Mutta ei. Tosi huono olo ja kauhea väsymys ja innottomuus. Vihaan tätä!

Kävin äsken siwassa ostamassa terveyssiteitä ja jäätelöä. Työvuorossa oli nuori mies, jonka olen nähnyt aikaisemminkin. Kun latasin ostokseni hihnalle, myyjä veti ne salamannopeasti läpi ja pakkasi ne muovipussiin puolestani! Hän sanoi reippaasti hinnan ja maksoin. Miksi se myyjä vaikutti niin vaivaantuneelta? Olen sujut siteideni kanssa, tuntui että hän halusi ne piiloon. Tai mitähän hän mietti oikein? Ostan jätskiä ja terveyssiteitä, hän ajatteli varmaan että poden menkkaällötystä ja syön jäätelöä poistaakseni sen.