from Hometown to another Town

Mulla on tosi kova ahdistus ja pelko perseessä. Lähtö koittaa huomenna, huomenna.

Mä en tiedä, miten tähän matkaan tulisi suhtautua. Ehkei tää ole niin iso juttu kuin kuvittelin. Tai sitten se antaa enemmän, kuin koskaan osasin odottaa.

Ajattelin, että pääsen matkaan pää tyhjänä. Mutta nyt eräs ihminen nousi esiin ja sekoitti pakkaa oikein huolella. En ole enää varma mitä ajatella. Jos se henkilö lukee tämän, varmasti tunnistaa itsensä. Se oli se henkilö, joka lähetti facebookissa viimeisen viestin, jota en huomannut. On ristiriitainen olo.

En osaa sanoa mitä ajattelisin. Koska en halua tuntea vihaa lähtiessäni, ja ennenkaikkea en halua tuntea ikävää.

Voi miksi pistit pääni sekaisin, eäääähh.. Soita.

I can see it all, and I'm asking you to wait.. maybe it's too late !

Mulla lievästi flunssainen olo, again. Mun vessa on siivoamatta, keittiö on siivoamatta ja mulla on tosi heikko olo. Äidin autosta hajosi jarrut, joten en pääse tänään Kemiöön. Toisaalta se on ihan hyvä, voin nukkua pois flunssaani tänään, ja siivota loput sotkuni huomenna.

Mulla on ristiriitaisia tunteita Afrikkaa kohtaan. Nyt ei voi muuta kuin odottaa vaan. Pakkohan se on. Lähtöpäivä koittaa kyllä, kunhan vaan nukun muutaman yön. Perjantaina tähän aikaan olen jo turvallisesti Afrikan kamaralla.

Mulla on myös ristiriitaisia tunteita kaikkia ihmisiä kohtaan. Ehkä se oli tarkoitettu niin, että olen sinkkuna kun joudun olemaan 6 viikkoa poissa Suomesta. Ei kukaan jaksaisi odottaa niin kauaa. En mäkään. Nyt voin rauhassa keskittyä työssäoppimiseen ja uuteen maahan. Olen todella innoissani.

Olen koittanut kuormittaa itseäni mahdollisimman vähän millään asioilla. En halua kuulla kavereiden tilityksiä mistään, enkä ottaa itselleni turhia paineita. Olen nyt vain rauhassa, lepään ja mietiskelen. En halua tehdä mitään ylimääräistä. En edes vilauta päässäni ajatusta kouluhommista, keskityn vain matkaani ja pakkaamiseen ja valmistautumiseen.

Viikonloppuna

Siis apua mikä viikonloppu.. Perjantaina istuin ja join punkkua himassa. Katsoin leffaa ja tylsistelin.

Lauantaina join punkkua himassa. Venla tuli meille ja lähdettiin baariin. Kiitos ihmisille, jotka olitte siellä! Anteeksi bussikuski, olin kännissä.

Sunnuntaina menin opistolaispäiville, ja tapaamaan Juhoa. Voi voi mulla oli niin ikävä! Oli mukava nähdä. Tapasin myös muita ihania ystäviä ja oli tosi mukavaa. Löysin lasituopin jälleen keskustasta. Korjasin talteen.

Krapula oli kyllä aikamoinen aamulla, ja illalla kävin hakemassa kiinalaista ruokaa. Hihihehe.

Koulupäivä

Tavallinen koulupäiväni alkaa sillä, että herään aamulla, puen, juon kahvit ja lähden kävellen kohti keskustaa. Keskustassa poltan tupakan bussipysäkillä, ja nään yhtä luokkakaveriani. Menemme aina samalla puolen bussilla.

Koulussa menemme taas tupakalle. Sinne tulee muita, ja lätisemme kaikkea paskaa. Menemme luokkaan, ja sitten se koomaus alkaa.

Tunnilla useimmiten en jaksa keskittyä, jos luento on pelkkää puhetta ja power pointia. Tosi ärsyttävää. Jossain vaiheessa raajani alkavat itsestään naputtaa, heilua, koputtaa, sätkiä ja nykiä. Alan keskustelemaan jonkun kanssa, tai ajamaan rallia kännykän eräässä pelissä. Kun tulee tauko, vaellamme taas tupakkapaikalle. Ja sieltä takaisin tunnille.

Tätä jatkuu ruokailuun asti. Ruokailussa tarvitaan ruokakortti, ja ilman sitä ei yleensä pääse syömään. Opistolla on uusi sivari, joka päästää läpi vaikka näyttäisin K-Plussa -korttia. Syön yleensä niin paljon kuin mahdollista, jos ruoka on hyvää. Se harvoin on. Usein se on pahaa, mutta syötävää, ja joskus se on syömäkelvotonta. Juon piimää, vaikka siinä on joskus klimppejä.

Ruokatauolla on aikaa käydä taas tupakkapaikalla ja tietokoneella koulussa.

Loppupäivä menee todella levottomasti. Saatan juoda iltapäivällä teetä.

Kun koulu loppuu, menemme bussipysäkille jauhamaan paskaa. Jossain vaiheessa tulee jompikumpi minulle sopivista busseista, ja astumme siihen. Jään linja-autoaseman kohdalla pois, ja vaihdan bussia.

Uusi aamu alkaa

Nousin sängystä. Puhelimeni pirinä havahdutti minut hetki sitten.

Join kahvini, mutta en kokenut sen helpottavan oloa.

Onko kaikki hyvin? Onko kaikki hyvin?

Toivoa sopii. Tunnen selkärankani vikaiseksi, kipeäksi.

Mikä auttaisi ?

Minuuden etsintä

Mulla on tosi vaikeaa kirjottaa mitään nykyään. Oon ollu tosi stressaantunut, enkä oo osannut kertoa mistään. Ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, ei bileitä tai mitään. Oon käyny isovanhempien ja isän luona, sain taskukellon. Kaikki Afrikkaan liittyvät asiat on nyt hoidettu, kosteuspyyhkeitä lukuunottamatta.

Oon päättänyt tehdä täysremontin elämässäni. Olen rypenyt jotenkin huonossa olossa, olotilassa ja olemuksessa, ja mun on pakko keksiä jotain, että paranisin. Haluan tehdä jotain muuta, näyttää joltain muulta miltä näytän tällä hetkellä ja kokea toisenlaisia asioita.

Toivon, että Afrikan matkani antaa inspiraatiota siihen, mitä etsin ja mitä haluan. Tiedän, että tämä ei ole sitä, mitä haluan, mutta en osaa sanoa, mikä sitten olisi. Kaipaan jotain sisäistä, jotain itseäni varten.

Turha tilapäivitys

Tunnilla.

Istutaan tunnilla.

Olen turhautunut, jonka varmaan voi huomata siitä, että viimeaikaiset tilapäivitykseni ovat turhia.

Lähtö

En oo jaksanu siivota kämppääni hetkeen. Oon menossa viikonlopuksi pois ja tänne jaa kaikki sotkut niille sijoilleen mihin oon jättäny ne jo viimeviikolla. Ärsyttää kun koittaa tehdä jotain eikä oo yhtään puhdasta kahvikuppia ja lusikkaa.

Oon siis menossa pohjanmaalle tänään. Aika siistii nähdä kavereita, en oo käyny koko kesänä pohjanmaalla. Tuntuu niin oudolta jättää Turku taas hetkeksi.

Vielä vähän aikaa lähtöön. Ihan vähän.

Ei ole todellista!

Ei ole todellista. Ei vain ole. Ei ole.

Mä lähden Afrikkaan. Oikeasti. Lennän sinne, euroopan yli. Kauas pois. Uskomatonta ! Mä todella lähden!

Mua jännittää. Uskotteko? Pysähtykää hetkeks ja miettikää asiaa. Menen sinne, ihmiset on ihan mustia, on hirveen kuuma, en osaa kunnolla kieltä ja meen töihin kuurojen kielettömien lasten kanssa.

Toivon, että maailmani vähän avautuisi ja oppisin arvostamaan elämää ja maailmaa enemmän. Haluan kokea jotain. Jotain.

En jaksa kirjoittaa paljon nyt. Tänään oli pitkä koulupäivä. Sain viisumini tänään ja olen siitä erittäin tyytyväinen! Toivottavasti voin paremmin huomenna.

Persevittusaatana$!"#¤!@{[

Mua suututtaa. Mikään ei mennyt nyt niinkuin suunnittelin. Hirveesti poissaoloja koulusta, nään pahoja unia Afrikan matkasta, ikävöin jotain mitä en voi saada ja haluan vaikka tiedän etten saisi.

Hakekaa mut pois. Juottakaa känniin, pistäkää sekaisin, paijatkaa.

Vittu.

Venla - Soutajanainen with some huge haba.

Venla hipelöi mua.

Venla häiritsee mua.

Venla haistattelee mulle.

Venla kiusaa mua.

Venla ei suostu auttamaan mua tän tekstin kirjoittamisessa.

Venla on mun luokkakaveri.

Venla EI läpässy K tasoa !!! ^^^

Venla on ihana.

Venla on ilkeä.

Tungen tän flatscreenin kohta sen suuhun poikittain.

Kiitos.

Täällä asuu rauha

Istuin tänään bussissa. Oloni oli jotenkin pysähtynyt, en tiedä olinko surullinen, väsynyt vai vain turtunut elämään. Laskeuduimme mäkeä alas kauppatorille. Vanhoja ihmisiä käveli edestakaisin, auttaen toisiaan. Katsoin mainostaulua jossa oli Muutakin, eli tällä kertaa ''Kanssamatkustaja'' sarjakuvia. Tulin iloisemmaksi, koska sarjakuvat olivat niin oikeassa.

Bussi lähti uudelleen liikkeelle ja näin kuinka kolme nuorta naista seisoi torin kulmalla kädessään ''FREE HUGS'' kyltit. Ihmiset halasivat heitä ja kaikkien ilmeet olivat heti kirkkaampia.

Katsoin taloja, avasin silmäni apposen auki, jotta näkisin enemmän. Ajattelin, että tänne minä kuulun. Rakastan tätä kaupunkia ja suojelen tätä suurta harmaanvihreää turvapaikkaani maailman loppuun saakka.

Lupasin itselleni, että vaikka kuinka kauas lähdenkin, palaan tähän kaupunkiin vielä. En jätä sitä koskaan.