Istuin tänään bussissa. Oloni oli jotenkin pysähtynyt, en tiedä olinko surullinen, väsynyt vai vain turtunut elämään. Laskeuduimme mäkeä alas kauppatorille. Vanhoja ihmisiä käveli edestakaisin, auttaen toisiaan. Katsoin mainostaulua jossa oli Muutakin, eli tällä kertaa ''Kanssamatkustaja'' sarjakuvia. Tulin iloisemmaksi, koska sarjakuvat olivat niin oikeassa.
Bussi lähti uudelleen liikkeelle ja näin kuinka kolme nuorta naista seisoi torin kulmalla kädessään ''FREE HUGS'' kyltit. Ihmiset halasivat heitä ja kaikkien ilmeet olivat heti kirkkaampia.
Katsoin taloja, avasin silmäni apposen auki, jotta näkisin enemmän. Ajattelin, että tänne minä kuulun. Rakastan tätä kaupunkia ja suojelen tätä suurta harmaanvihreää turvapaikkaani maailman loppuun saakka.
Lupasin itselleni, että vaikka kuinka kauas lähdenkin, palaan tähän kaupunkiin vielä. En jätä sitä koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.