Sivut

torstai 27. helmikuuta 2014

Pohdin blogeja

Nyt kun ollaan Mirellan kanssa oltu jo viisi päivää tässä kamalassa taudissa, meillä ei ole kauheasti ollut voimia tehdä mitään erityistä. Vatsa on välillä niin kipeä, ettei edes sängyssä rauhaksiin makoilu onnistu, eikä varsinkaan sieltä nouseminen. Ollaan sitten selailtu netistä erilaisten ihmisten blogeja ja luettu niitä toisillemme ääneen. Pääasiassa nämä ovat olleet sellaisia blogeja, missä jengi kertoo omasta elämästään, lisäilee kuvia sekalaisista aiheista ja niin edelleen.

Tulipa tässä mieleeni pari kysymystä liittyen bloggaamiseen. Avaan niitä tässä alla.


1. Miksi pitää blogia, jos se tuntuu niin perhanan vaivalloiselta ja raskaalta?

Ei kukaan pakota ketään kirjoittamaan blogia, ei se ole mikään kansalaisvelvollisuus tai muukaan vastaava. Jumalauta. En ymmärrä sitä, miksi niin monessa blogissa törmää postauksiin, jotka on kirjoitettu väkipakolla ja niin vaivalloisesti, että sitä tekee ihan pahaa lukea. Ei se blogi sulle suutu tai ei se minnekään katoa, jos et hetkeen keksi mitään postattavaa, miksi siis ottaa niin hirveä stressi asiasta? Ottaa palloon lukea postauksia, missä vain voivotellaan sitä, ettei ole mitään sanottavaa. Herranjestas. Jos ei ole mitään sanottavaa niin sitten voi olla sanomatta mitään. Liitän tähän nyt muutamia lauseita, jotka olen kopioinut eräistä blogeista.

''Ärsyttää oikein nähdä miten lyhyt tästä tekstistä tulee, koitan vain keksiä jotain.. -- Voisin hyvin lopettaa kirjoittamisen ja keskittyä kuuntelemaan musiikkia ja nukahtamaan. Kirjoitan huomenna lisää..''

''Haluun niin kirjottaa jostain, kauhee himo päällä. Mut.. ei mul oikee oo mitää aiheit.''

2. Miksi ette oikolue tekstejänne?

Itselläni on ongelmia kieliopissa ja pilkkujen käytössä. Harvoin kuitenkaan kirjoitan niin pitkiä tekstejä, että jotakuta alkaisi ihan oikeasti keittää ne pienet virheeni tekstissä. Jos et osaa kirjoittaa kunnolla tai jos sinulla on lukihäiriö, se ei haittaa. Kaikki tekee varmasti joskus kirjoitusvirheitä, tärkeintä on tekstin ymmärtäminen. Mutta. Mitä parempaa kieltä käytät, sitä paremmalta koko blogi näyttää. Jatkuvat kirjoitus- ja kielioppivirheet on tosi rassaavia!

(Lauseiden nimet ja paikkakunnat muutettu)

''Perjantaina tosiaan Aapeli kuten aina tulee viikonloppuisin luokseni, Kihniöön. Perjantaina käytiin kävelemässä keskustassa ja käytiin samalla anttilassa ja stockmannilla hurjastelemaan hintoja on siellä vain hintavaa.'' 

''-- kävin töiden jälkeen kuntosalilla ja tein reideille neljäkymmentä toistoa --''

''Ja loput ajat pyöräilin pyörällä olin kymmenisen minuuttia ja juoksumatolla ja kaksikymmentä minuuttia.''

Voi jeesus.

3. Miksi laadukkaita, hauskoja ja hyvin kirjoitettuja blogeja on niin vaikeaa löytää?

Tiedän, että hyviä blogeja on paljon. Missä ne ovat? Etsin blogeja eri blogilistoilta ja muualta internetistä jatkuvasti ja silti törmään koko ajan johonkin aivan kauheaan shaisseen. Jos jollakulla tulee mieleen jokin oikein makoisan mahtava blogi, linkatkaa ihmeessä kommenttikenttään!


keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Elämä.

Mulla on helvetillinen määrä kaikenlaisia ongelmia elämässäni juuri nyt.

1. Mä olen vatsataudissa ja tää on KAMALAA.

2. MIRELLALLE TEKEMÄNI PYÖRÄ PÖLLITTIIN! OIKEESTI AMPUKAA SE VARAS JOS NÄÄTTE!

3. Mä oon lähdössä huomenna iskälle ja jumalauta mulla on huono olo. Oon oottanu tosi paljon että pääsen käymään pohjanmaalla ja nyt kyrsii kun olo on tällänen. Ja aamulla pitäs vielä kävästä nopee kotona.

4. Mä olen muuttanut Mirellan luokse Vincentin kanssa. Me ollaan molemmat Mirellan kanssa kipeitä ja täällä on sotkusta ja inhottavaa, koska kukaan ei jaksa siivoo. Mulla on myös pieni koti-ikävä, mut kävin kotona tänään ja siel oli inhottavaa ja kolkkoa ja yh.

5. Mä irtisanoin työharjottelusopimuksen ennen kuin sen piti oikeasti päättyä.

6. Ihmiset ei toimi.

7. Tietyöt ei edisty, ajan kohta sillalta alas.




maanantai 24. helmikuuta 2014

Kylmässä kohmeessa patjallaan
peittonsa alla värjöttelee,
kuulostellen sydämensä tykytystä,
pakko-oireita mielestään pois sulkien.

Hiljaisuudesta outoja ääniä,
vilinää alla silmäluomien.
Kärsimys aina on erilasta,
vieras öinen, kutsumaton.

Epätoivoissaan hakee oikeutusta
elämälle tälle, maanisdepressiiviselle.
Helpottuneena aina nousevaan päivään,
pää painuksissa hiipii laskuhämärään.

Tietoisesti tarkoituksineen
valitsee aina tiensä etukäteen.
Hyvää mieltä on aina poistaa,
menee sielumme sakot kuitenkin perintään.





tiistai 18. helmikuuta 2014

Olet valehdellut minulle kokonaisia tarinoita itsestäsi. Muistatkohan itsekään, mitä kaikkea olet sanonut? Toivottavasti valheesi eivät muutu todeksi omassa mielessäsi.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Anttilan alakerrassa

Istuin 45 minuuttia yksin Anttilan alakerrassa kylmällä ja kolkolla penkillä, johon mahtuisi istumaan vierekkäin ainakin neljä ihmistä. Tuijotin ihmisiä ja analysoin heidän ulkonäköään ja koitin päätellä, millaisia persoonia he ovat. Keksin heille henkilöhistorian ja kuvittelin, millaista elämää he elävät, mitä sarjaa he seuraavat, onko heillä ylipäätään telkkaria. Hörpin siinä pillimehua ja tuijotin neljän ruuhkaa.

Tulipa mieleeni pohtia, mitähän muut ihmiset keksivät ajatella minusta? Parikymppinen tyylitön tyttö, jolla on kulahtanut maiharitakin tapainen rötkötys niskassaan ja liian isot villasukat sullottuina puhki käveltyihin mustakeltaisiin lenkkareihin. Reppuakin koristaa pienet värikkäät pallot ja se sopisi paremmin 14 vuotta nuoremmalle pikkutytölle kuin tämän ikäiselle terveelle nuorelle ihmiselle. Ulkoisesti mikään ei muutenkaan sovi mihinkään, eikä tällä kertaa edes käytännöllisyyttä voida pitää tekosyynä noloihin vaateyhdistelmiin. Päältäpäin kuitenkin näkee, että yritystä mahdollisesti kuitenkin on, mutta aikaa ja kiinnostusta ei. Miksi tää ihminen kävelee kaupungilla LENKKAREISSA?!

JUMALAUTA IHAN OIKEISSA VITUN LENKKITOSSUISSA?!

Menossa mukana on huonosti leikattu, laittamaton musta tukka, joka on yhtä ryhditön kuin pulkannaru kesällä ja naamaakin koristaa jotkut eilen pois pestyt viimeviikon meikit. Kalleinkaan BB-voide ei pysty peittämään sitä saamatonta olemusta, mikä tän rikkinäisissä legginsseissä kulkevan lotjon ympärillä lemuaa. Ei, vaikka se olisi maksettu.

Onneksi voin kuitenkin huokaista helpotuksesta. Ei toi äijäkään oikeasti katso jääkiekkoa ja sen lempiolut on ehkä ei-olutta-ollenkaan. Mä en oo ihan kaikkea, miltä mä näytän. Mä oon jotain ihan muuta.




keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Paikattomuus

Karsitaan pois tarpeeton
jää jäljelle haluttomuus omasta itsestä
ja asumisesta täällä jossain.

Perseensä kun nostaa,
paikkansa menettää
ja aika harvoilla tulee mieleen
tarjota tuolistaan puolet.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Kuolonkuljettaja


Oon jo aika kauan istunut väärässä bussissa,
ystävät.
Tää bussi vain kulkee, miks ei kukaan paina summeria? 
Mihin me ollaan matkalla?

Ja sinä vedät mut mukaasi,
et auta poistumaan.
Eihän tällä linjalla
ole lainkaan paluuvuoroa.




Kultarakas mun.




maanantai 10. helmikuuta 2014

Perfection

Hetkessä kaulittu kauhistus
kurkussa tuntuu se kuristus
on viimeisetkin tunteet kasvaneet
tuskin kuitenkaan
liian korkealle kohonneet

On tilanne jatkuva nyt jonkin aikaa
tajuanko
olen se vain minä

tunnen

Kaikesta päätellen
on päällä tila nimeltään
Perfection

Toisistaan erkaantuneet


Mä vaan kyyhötän tässä nurkassa ja nojaan seinään. Mä oon yks yksinäinen suksi täällä valtavan suurella suksiosastolla ja mun toinen puolisko on hävinnyt tonne muiden suksien joukkoon. Miten mä löydän mun paria enää sieltä?

Tai kuvittele, kyllä sä Cittarissa löydät aika helposti kenkäparin toisen puoliskon, jos se on viety eri paikkaan kuin se parin toinen kenkä. Mut mitäs jos sä olet se kadonnut kenkä jossain siellä sovituspenkin alla?

maanantai 3. helmikuuta 2014

Kyllä minä tiedän, sinulla on salaiset ajatuksesi. En voi kuulla mietteitäsi, mutta pystyn ne silti näkemään. Olen pahoillani, meidän kiemuramme eivät taida kohdata. Olet onnekas, samalla niin onneton. Saavutat ja sitten taas et, annat ja otat, jätät ottamatta. Olet antamatta.
Teet kiusaksesi kaiken. Et oikeasti halua. On vain yksi kysymys liittyen tähän kaikkeen: Miksi?

Eikä sinulla ole aavistustakaan, miksi minä olen tällainen.
Et tiedä syytä, miksi otan, mutta jätän antamatta. En kerro. Enhän minä sinulle mitään kerro.

Varpaat

Varpaani juttelevat keskenään
höpöttävät liikaa
kertoilevat juoruja perättömiä
parjaavat hiuksia ja sormia

Varpaani juttelevat keskenään
haukottelevat kilpaa
hiljaa kuorossa kikattelevat
eivät nuku lainkaan

Varpaani juttelevat keskenään
niillä on niin tylsää!
Nordean asiakaspalvelussa on ruuhkaa. Tähän aikaan päivästä!?

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Nonnii...

Hei rakkaat ystävät.

Mä tein tällästä hienoo pikselimössöpaskaa koska oon editoinnin ja konvertoinnin ja kaiken mahdollisen ihmelapsi. Oikeesti anteeks.

Mä lupaan

et mä teen

oikeita HD-videoita

sit ku .........

...nii.