Kesäyö

Keväällä heräilee
ja kesällä puhkeaa
koko tämä kaunis luonto
kanssamme tanssimaan.

Ajatuksissaan liihottelee
ihmiset nuo,
valo heitä parantaa
ja pieni sade aina välillä
murheita pois puhdistaa.

Ja mekkoon valkeaan pukeutuneena
katselee neitonen peltojansa;
Koskahan päättyy onni tää?

Voisiko tämän kerran,
tän yhden ainoan kerran,
kesäyö olla loputon?
Ettei aurinko laskisi, eikä nousisi edes
vaan jättäisi aamukasteen ikuisesti
lehdille lepäämään.

Puutkin kuolevat joskus

Mun hoitaja sanoi tänään, että tupakoinnin lopettamisessa apuna voi käyttää mm. nikotiinipurkkaa, laastareita tai jopa KYNÄÄ!

''Mäpäs lähen tästä nyt kynätauolle. Haluuks sä ottaa vähän mun kynästä? Tää kynä toimii... Mä käyn kioskilla ostamas vähän kyniä. Tarviiks sä?''



Ja mä istuin bussiin eilen, ja mä näin ne puut. Ne puut, jotka kuolee joskus.


Katujen varrella puut
kohtaloonsa kahlittuina.
Rivissä pienet paikat jokaisella
oikein aidoilla rajattuna.

Ja joka ikinen päivä
pakokaasua ja öljyroiskeita.
Siinäpä hieno kuolema
meidän ihanilla kaupunkipuilla.

But how do I feel this good sober?

Mä aloitin keskiviikkona selvän elämän. Oon nyt saanut tehtyä vähän vaikka mitä taas tänään, oon iloinen ja ylpeä ja kaikkea mahdollista. Oon hoitanut juoksevat paperi/raha-asiat ja yksi iso kivi on vierähtänyt taas sydämeltä pois. Mä oon oikeesti pirun onnellinen siitä, etten haluakaan olla kokoajan sekaisin. Oon tehnyt kaikenlaista kivaa, esimerkiksi keitin ekaa kertaa elämässäni ihan oikeeta hernekeittoa, kuivatuista OIKEISTA herneistä! 

Mulla oli eilen siivouspäivä ja M oli auttamassa mua, tiskaamassa tiskejä ja sellasta tosi kivaa! Siivoaminen on mulle joskus tosi kova pala, vaikka mä tykkäänkin siitä jossain määrin. Mua ahdistaa sekasotku ja kun se karkaa käsistä, lamaannun siihen paskasotkuun niin pahoin, etten voikaan alkaa vaan siivota. Mutta nyt mä siivosin, jopa kirjahyllyn järjestin ja pyyhin. 

Mulla on myös projekti EFKI 2013 (Eroon Finneistä ja Kuivasta Ihosta 2013), jonka tähden olen kokeillut mm. Maisalta lainaamaani kasvonaamiota (en oikeesti muista mitä se oli, joku savijuttu, mikä poistaa kiiltoa). Kasvonaamio vähän kuivatti ihoa ja harmittelin sitä, koska just kuiva iho on mun ongelma. Kulmakarvatkin hilseilee jo!

Tänään tein sitten kuitenkin itse avocadosta, kosteusvoiteesta, hunajasta, sokerista ja kurkusta naamamömmön, jolla pesin/kuorin kasvoni. Käytin sitä siis tavallisen kuorintavoiteen/kasvonaamion tapaan. Tämä ihmemömmö näyttää siis tältä:

Nyt mun kasvojen iho tuntuu tosi kosteutetulta ja pehmeältä. Avocado on aika rasvaista ja se miksattuna kosteusvoiteeseen kyllä kosteutti ihoa ihan huolella. Sokeri toimi kuorivana komponenttina ja kurkut hengaili silmien, otsan, poskien ja leuan päällä minun antaessani mömmön vaikuttaa naamaani tovin. Kannattaa kokeilla, vaikka ällöttävältä näyttääkin!

Tilasin myös jokin aikaa sitten Hollannista kaksi jättikokoista, ei-niin-aitoa Fatboy-säkkituolia. Toinen niistä saapui jo ja se on oikeesti aika magee. Odotan vielä, että se toinenkin tulee, niin pääsen sitten asettelemaan mun kämpän ihan uusiksi. Oon myös alkanut virkata isoa (isoa ja isoa, joo..) mattoa, jonka laitan säkkituolien alle. Tuleekohan siitä koskaan valmista?

JA sit viel! Yks juttu. Mulla on uusi lävistys, zaijaijai.

Ehkä haluankin kokea elämän sellaisena, kuin se on.

Mulla on ollut tosi jumiset neljä päivää. Nyt alkaa arki. Eilen aamulla musta tuntui, että on pitkään aikaan paras maanantai ikinä!

Olen tehnyt vihdoin kaikki viimeisetkin englannin tehtävät äidin suurella avustuksella, joten palautan ne todennäköisesti tänään. Sitten kaikki on hyvin!

Mä olen viimeaikoina nähnyt sellaisia ihmisiä, joita en ole nähnyt pitkään aikaan. Näin yks päivä nopeesti mun vanhaa ystävää, Jonia, jonka kanssa ollaan hengailtu kunnolla viimeks joskus kesällä. Mulla on oikeestaan aika ikävä meidän kahden keskusteluja, koska me tajutaan toisiamme niin hyvin. Tai ainakin siltä tuntuu. Joni ymmärtää kaikki mun vertaukset ja arvoitukset, mitä heitän sille.

                                               Joni kupittaanpuistossa.


Ja eilen! Maisa tuli mun luokse kyläilemään ihan PORVOOSTA (Pornaisista) asti. Käytiin tänään shoppailemassa Maisalle uutta huivia ja Maicy löysikin aika kivan huivin Indiskasta. Ja sit me käytiin kahvilla. Ja sit me poltettiin tupakkaa. Ja sit jotain. Ja jotain.











































Nyt mun pitäisi alkaa palauttelemaan noita koulujuttuja. Mut vielä yks juttu!


Oon mä tälläisenkin kaunokaisen tässä tavannut hiljattain.

;)

Kerronnaisia
kerrannaisia
leivonnaisia
puhetta
ymmärrystä
välittämistä
itsekkyyttä

Myyntikojuni on pystyssä
osta mitä tahansa.
Kaupan päälle saatat vielä jotakin saada,
vaik riippuuhan se siitä, oonko millä tuulella.

Kuiski, jooko
on tärykalvoni jo liiaksi täräytelty.
Sattuu vähän liikaa,
kun painotat ja korotat.
Yhteyshän on tässä auki muutenkin
tunne se, anna viestis sen vietäväks.

Runotususkomus

Puhetta puhetta
pääni sisäisesti pälpättää
miksei suustani ulos päästä
sanoista noista sanaakaan?

Voisin kokea tämän
vaikka korvillani
taikka sormillani
taikka ihan miten vaan.

Kurkottelu päättynee
ei auta mielen riepotus.
Riepua riepoteltava on,
ja sitä epäarvonimeä
ei mielelleni annettako.

Verkostoidutaanko me nyt,
liittoudutaanko toisiamme vastaan?
Vaikka tiedetäänhän me, tässä taistelussa
ei kumpikaan voi voittaa.

Pyörittiin jo tarpeeks sitä samaa ympyrää
heiteltiin sitä viimeistä nappulaa
eikä pisteitä korjaantunut
meille kummallekaan.

Ei koskettu kertaakaan
siihen rauhanpiippuun.
Pelkäsit, ettei rauha laskeudu
vaikka kuinka sisään hengittää.

Tuntuu silti mahtavalta

En voi pärjätä elämässä

jos ainoastaan tottelen, kuuntelen.

Pakko ihan vähän ja ihan välillä vaan

venyttää lakia, paukuttaa reunoja.

Kyllähän se pelottaa

että koska rätsähtää

ja milloinhan se oikeesti

mun naamaan levähtää.
Mut siihen jää koukkuun, kuin tulella leikkis.
Kai säkin oot joskus kokeillut?

Ystäväni sanoi joskus, 

''ota ihan vähän kerrallaan ja silleen sopivasti sulle''

koska yksitoikkoisuus 

ei, se on ihan muille.

Tuot rohkeesti ne ajatukset sieltä pinnankin alta

vaikka riisuisit itsesi alasti,

ei haittaa. Tuntuu silti mahtavalta. 

Olenko minä vai minä? Mikä on minuuteni sisältö?

Mulla on ollut ihan omituista.
Haen sekavuutta kaikkialta.
Olen onnellinen.
Mulla on joku tosi jännä tyyppi.
Ja mun tekis mieli jotakin.
Jotakin, josta ei puhuta.



Kurkottelen jotakin
en saa kiinni millään!
Missä vika kun ei raajani riitä
raajoillani rajansa,
rajansa kaikella
oi voi!

Miten pääsen perille
luokse tuon tahtomani taivaankappaleen?
Miten koskettaa voin taivasta
kun taivaassa ei ole rajoja?
Olenko siellä jo?
Kenties olenkin Ikimarketin palotikkaita,
pikku Jaakon pavunvartta,
pitkin
kivunnut kavunnut korkeuksiin?
Ei mitään muistikuvaa
ja se on ihan sun vika.
Koskit mua liikaa,
olen ekstaasissa.

Vincent

Onko pakko nousta?

Olin eilen baarissa ja mulla oli oikeastaan ihan hyvä fiilis koko ajan, kun oltiin siellä. Olin mun hyvän ystävän kanssa kahdestaan, mikä on outoa, koska yleensä ollaan porukassa. En kuitenkaan voinut olla häiriintymättä pienen pienistä seikoista, nimittäin törmäsin siellä jatkuvasti epätoivottuihin henkilöihin! Tässä jokin aikaa sitten olin vanhan kaverin kanssa baarissa ja tuotiin sieltä kotiin kolme mieshenkilöä. Ja nämä mieshenkilöt olivat samassa paikassa kanssamme eilen, mikä tietysti loi hieman kiusallisia tilanteita tupakkakopissa ja baaritiskillä. Itsehän olin coolisti, mutta he taisivat kyllä hieman peitellä kasvojaan, kun kävelin ohitse. Toiset epätoivotut tutut olivat sitten neiti X:n kavereita, yo! Nam nam. Painukaahan nyt takaisin sinne metsän keskelle. Ja sitten vielä se yksi tumma herrasmies. Ei kiitos tänäänkään!

Onko musta tullut liian vanha vetämään taas räkäkännejä baarissa ja bailaamaan aamukuuteen? Vai liikunko oikeasti vain väärässä seurassa? Tai ehkä käyn väärissä paikoissa. Odotan, että täytän 20! Sit saan mitä vaaaan, repikää siinä.

Ja joo mä oon ihan sekaisin elämässäni, kuin seinäkello. Edelleen tuntuu tyhjältä, vaikka en haluaisi myöntää. En haluaisi antaa sitä riemua kenellekkään toiselle; en haluaisi näyttää, että heikottaa edelleen. Mutta mä oon taas nousemassa ylöspäin, koska mä oon löytänyt ymmärrystä, välittämistä ja itseäni vanhempaa seuraa. Enää ei tartte taistella, mikä helpotus. Ei tartte vaan selittää ja selittää, kun se joku ymmärtää yhdestä kulmakarvan liikkeestäkin jo.

Mä ja mun kaverit Mauri Matilda ''Manfred'' XVI (mustekala) ja Cornelius Concord (kilpikonna).

Mä haluun pyytää anteeks kaikilt ihmisiltä
Joit oon loukannu elämäni aikana
Tiedät etten oo aina pystyny seisoo
Omien sanojeni takana
Paikalla itteni historiassa
Monest kohtaa tekemäst vääriä
ja monii muit kohdanneit ihmisii
Ehkä tavallaan jopa säälin

Mut maailma nyt vaan työnsi
Meijät siihen samaan väliin
Maailma vaan nyt ryösti
Meilt just sen aika välin
Jona asiat ois ehkä ollu
syytä tehä toisin
Ja muuttaisinne jaksot
tietty jos vaan voisin

 ---

Se on akuutti kroonisesti
Et elämä jatkuu loogisesti
Siit mitä eilisest opittiin
Tai jätettiin oppimatta
Se mitä haluttiin maanisesti
Toiki depressio
Se mikä kiilsi silmis kaukaa,
Oliki lähempää nähtynä mattaa

Se on akuutti kroonisesti
Et elämä jatkuu loogisesti
Siit mitä eilisest opittiin
Tai jätettiin oppimatta.
Se mikä aikanaan sai aikaan trauman
Saattaa ollakki just kaikkein tärkein sauma.
Anteekspyyntö, anteeks anto, ne vaan katkasee kaunaa.

Monii virheit hirveit
Kirvelevii haavoi
Turhan tuskan vääristämii irvistämii naamoi
Painajaiset noudattelee
Just niit samoi kaavoi
Eikä paljoo muut ku just
vanhoist mokis oppii vaa voi

---

Akuutti kroonisesti
Tunnen maanis depressiivisesti
Sit takautuvasti mietittynä
Myös agressiivisesti
Se on vaan genetiikkaa
Ja ympäristön vaikutus
Et just täällä must puhkee
toisinaan se sairaus.
Et oon hetkes huipulla
Toises taas täysin pohjalla
Selviytyminen on vaikeet
Ku tunteit ei voi ohjailla
Mä oon tässä ja nyt
sen saa mitä näkee
Missä oot
Mä nään sut
Mut en tunne lainkaan
Tiäks sä missä oot

Mul on liikaa mun omii huolii
Et voisin huolehtia susta
Ja mä olin toivonu
Et sä osaisit kunnol huolehtia musta

Tää kolmijalkainen tuoli
Ei kauaa kestä heilutusta
Ja mun ylikierroksil käyvät aivot
Kaipaa uneen keinutusta
Mun kokkaaminen ja ruokahalu
Ajaa mut kiristämään vyötä
Mä oon kyllästyny siivoo yksi
Ja sanoo itelleni hyvää työtä
Milt tää täs ja ny näyttää
Oon luullu et onni ois myötä
Mä oon kyllästyny unohtaa
Ja sanoo itelleni hyvää yötä

Kumpa tulis vastaan
Joku joka potkasis jalat niin alta
Ettei olis epäilystäkään
Etteikö tää tuntuis
Täysin oikealta
Mut paine aalto iskee
Vasten kasvoja
Aina vasemmalta
Yksin pimees huonees
Tunnun itseäni vieraammalta

Kyynelten on loputtava
Ennen ku valun kuivaks asti
Kovuudel täst selvii
Tunteilu muuttaa olon pahemmaksi
Seuraan tän homman toivottavasti
Onnelliseen loppuun asti
Mut pelkään
Et joku mussa muuttuu
Matkal peruuttamattomasti.

Sheila, sheila...

Kaikenkaikkiaan, yöt ilman yksinäisyyttä koskettavat. Ja kosketti jokin muukin, joku muukin.

Vielä jonakin päivänä kaikki kääntyy. Sanokaa mun sanoneen.

Mä (ILMAN SUA HAHAHA)

Jotenkin katkeraa tajuta joka päivä, siis joka päivä! Etten saanut mitä halusin. Mut et saanut säkään, eikä toi tuolla. Eikä toi, eikä noi. Katkeruus on kova sana, mutta kova se tunnekin on. Ja ihan turha se tunteen syy, siis ihan turha. Kyllä mä voin myöntää katkeruuden, ihan helposti voin, mutta tän tunteen tunteminen on vaikeeta ja väsyttävää, turhauttavaa. Itkettää. Mä haluaisin taas tietää, mistä puhua huomenna. Sanat jää kurkkuun kiinni, kiinni ne jää! Ja sit kun saan irti ne sieltä, ajatus sen sijaan tuuleen tais jo hävitä..

Masentunut mania, ei voi olla totta! Ihankuin saisi intoa ja potkua niin paljon, että alkaisi innoissaan väsäillä hirttonarua tai etsiskellä hyperisti jotain sopivan kaunista siltaa, josta loikata alas ja KUOLLA. Mut enhän mä itseäni tappaa halua. Mulla on upea elämä. Upea elämä, upea elämä...