Riikinkukottaren apteekkiryöstö

Mä haluun pyytää anteeks kaikilt ihmisiltä
Joit oon loukannu elämäni aikana
Tiedät etten oo aina pystyny seisoo
Omien sanojeni takana
Paikalla itteni historiassa
Monest kohtaa tekemäst vääriä
ja monii muit kohdanneit ihmisii
Ehkä tavallaan jopa säälin

Mut maailma nyt vaan työnsi
Meijät siihen samaan väliin
Maailma vaan nyt ryösti
Meilt just sen aika välin
Jona asiat ois ehkä ollu
syytä tehä toisin
Ja muuttaisinne jaksot
tietty jos vaan voisin

 ---

Se on akuutti kroonisesti
Et elämä jatkuu loogisesti
Siit mitä eilisest opittiin
Tai jätettiin oppimatta
Se mitä haluttiin maanisesti
Toiki depressio
Se mikä kiilsi silmis kaukaa,
Oliki lähempää nähtynä mattaa

Se on akuutti kroonisesti
Et elämä jatkuu loogisesti
Siit mitä eilisest opittiin
Tai jätettiin oppimatta.
Se mikä aikanaan sai aikaan trauman
Saattaa ollakki just kaikkein tärkein sauma.
Anteekspyyntö, anteeks anto, ne vaan katkasee kaunaa.

Monii virheit hirveit
Kirvelevii haavoi
Turhan tuskan vääristämii irvistämii naamoi
Painajaiset noudattelee
Just niit samoi kaavoi
Eikä paljoo muut ku just
vanhoist mokis oppii vaa voi

---

Akuutti kroonisesti
Tunnen maanis depressiivisesti
Sit takautuvasti mietittynä
Myös agressiivisesti
Se on vaan genetiikkaa
Ja ympäristön vaikutus
Et just täällä must puhkee
toisinaan se sairaus.
Et oon hetkes huipulla
Toises taas täysin pohjalla
Selviytyminen on vaikeet
Ku tunteit ei voi ohjailla
Mä oon tässä ja nyt
sen saa mitä näkee
Missä oot
Mä nään sut
Mut en tunne lainkaan
Tiäks sä missä oot

Mul on liikaa mun omii huolii
Et voisin huolehtia susta
Ja mä olin toivonu
Et sä osaisit kunnol huolehtia musta

Tää kolmijalkainen tuoli
Ei kauaa kestä heilutusta
Ja mun ylikierroksil käyvät aivot
Kaipaa uneen keinutusta
Mun kokkaaminen ja ruokahalu
Ajaa mut kiristämään vyötä
Mä oon kyllästyny siivoo yksi
Ja sanoo itelleni hyvää työtä
Milt tää täs ja ny näyttää
Oon luullu et onni ois myötä
Mä oon kyllästyny unohtaa
Ja sanoo itelleni hyvää yötä

Kumpa tulis vastaan
Joku joka potkasis jalat niin alta
Ettei olis epäilystäkään
Etteikö tää tuntuis
Täysin oikealta
Mut paine aalto iskee
Vasten kasvoja
Aina vasemmalta
Yksin pimees huonees
Tunnun itseäni vieraammalta

Kyynelten on loputtava
Ennen ku valun kuivaks asti
Kovuudel täst selvii
Tunteilu muuttaa olon pahemmaksi
Seuraan tän homman toivottavasti
Onnelliseen loppuun asti
Mut pelkään
Et joku mussa muuttuu
Matkal peruuttamattomasti.