Liinan keittiössä osa 3: Hyllyt #1

Mun on jo pitkään pitänyt laittaa asuntoni siihen kuntoon, että voisin alkaa elää normaalia arkea. Mä oon välillä huolissani mun tavaramäärän kasvusta, koska mulle ei kohta enää mahdu mitään! Käytiin sitten kerran M:n kanssa Ekotorilla ja ostettiin sieltä kolme pientä hyllyä, että saisin edes osan tavaroista niihin. Kävin myös Ikeassa ostamassa säilytyslaatikoita, joihin sorteerasin kaikkea pientä sälää. Systeemi on toimiva. Olen vienyt ullakollekin paljon roinaa, mitä en tarvitse. Roskiin en ole heittänyt juuri mitään ja koko ajanhan mä vaan dyykkaan ja dyykkaan lisää paskaa, mut... ehkä joku päivä muutan isompaan asuntoon, mihin kaikki mahtuu, eh? Sain M:ltä vaaterekin, jonka kyhäsimme kasaan teipillä, syömäpuikoilla ja langalla. Totta puhuakseni, vaatesäilytykseni toimii nyt paljon paljon paremmin! 

Yhdeksi isoksi ongelmaksi tässä siivouksessa on kuitenkin muodostunut hyllyjen seinään ruuvaaminen. Yksi hylly saatiinkin jo seinään mutta hups... tytöt tytöt unohti vatupassin, joten se saakelin hylly meni ihan vinoon!! Melkein joka päivä on pitänyt ruuvata, mutta aina ei ehdi tai muista ja sitten kun muistais, niin on jo sunnuntai. Möh. Sunnuntaina ei kai saa ruuvata. Tai en mä ainakaan kehtaa.

Ekotorilta ostetut hyllyt oli rumia, mutta maalattavissa. Mulla oli onneksi jäljellä jotain 4-5 vuotta vanhaa punaista huonekalumaalia, jolla olen nyt maalannut kaksi hyllyä ja ne on oikein somat. 

(Myöhemmin kuvia valmiista hyllyistä seinässä, toivottavasti..)

Liinan Keittiössä: Osa 2: Vesipiippu!

Tänään teen postauksen mun vesipiipusta. Mulla on ollut viimeaikoina vähän huonompi kausi, joten en ole postaillut mitään järkevää ja hirveen huono omatunto noussut siitä.

Mulla on siis maailman räjähtänein vesipiippu, joka on käytössä melkein kaikissa bileissä, mitä täällä järjestetään. Mun luona vesipiippu pistetään aina tulille, mikäli tupakkaa ja hiiliä on jäljellä. Tätä postausta tehdessäni käytin viimeiset mansikkamakutupakkani ja viimeisen hiileni. Eli seuraavaksi tieni käy johonkin etniseen kauppaan, mistä sitä tupakkaa saa ostettua lisää.

Tsädääm, ekaksi pesin piipun ja etsin kaikki osat. (Äitini oli käynyt kylässä ja pistänyt piipun siivouskaappiin, piipun pesä oli kateissa ja etsin sitä vaikka kuinka kauan, kunnes se löytyi siivouskaapista yhdestä laatikosta, mur.)



1. Osat:
- Vesipiipun pullo
- 2 letkua
- Metallinen varsi
- Keraaminen pesä
- Purkillinen makutupakkaa
- Vesipiippuun tarkoitettu hiili
- Pihdit
- Neula, jolla folio tökitään.
(Kuvista puuttuu vielä käyttämäni elmukelmu ja folio)

2. Pulloon laitetaan jääkylmää vettä (veden voi kylmentää jääkaapissa etukäteen) merkkiviivaan asti niin, että varren alaosassa oleva tikku osuu veteen. Vettä ei saa olla liikaa, sillä vesi saattaa nousta letkua pitkin.

3. Seuraavaksi sörkitään loput makutupakan rippeet sieltä purkin pohjalta ja asetetaan PUHTAASEEN pesä-osaan. Tupakka ei saa olla liian tiukassa, vaan mieluummin pieni ilmavahko kasa. 

4. Pesän päälle laitetaan pala foliota, joka painellaan hyvin kiinni reunan alaosiin. (Tästä kiistellään, että kummin päin sen folion kuuluu olla. Itse olen aina laittanut himmeän puolen ylöspäin ja kiiltävän alaspäin.) Sitten se folio isketään täyteen reikiä ja pesä asetetaan piippuun. 

5. Varsi tiivistetään elmukelmulla, koska tiivisteet on niin huonot, että savut karkaa.

6. Hiili sytytetään sytkärillä niin, että hiilestä pidetään pihdeillä kiinni ja hiiltä poltetaan alapuolelta sytkärillä. Hiili syttyy palamaan siten, että siitä alkaa lennellä kipinöitä. Hiiltä poltetaan vähän aikaa ja sen jälkeen se lasketaan keskelle foliota.

7. Tukin vielä toisen letkun reiän foliolla ja elmukelmulla, sillä käytin vain yhtä letkua.

8. Sitten vaan piippu varovasti olohuoneeseen ja nautiskelemaan inkivääri-sitruuna -teen kanssa.

Liinan Keittiössä: Osa 1: Pannukahvit !

Huomenta.

Kirjoitin kerran runon siitä, kun ei ollut aamulla laittaa maitoa kahviin ja sitten piti juoda se kahvi mustana, eikä se ollut yhtään kiva kiva. Tätä runoa kommentoi eräs henkilö, joka sanoi, että pannukahvit ne on oikeat kahvit. Okei. Olin kerran Annin luona ja heidän vanhempansa keittivät pannukahvit, mua alkoi jo silloin kiinnostaa, että miten se tapahtuu. Olen kahvihullu ja keitän ihan paskaa kahvia, haluaisin oppia keittämään hyvää kahvia.

Varsinainen herätys tapahtui sitten pannukahvin osalta silloin, kun menin ostamaan Cittarista alekahvia, ja otin vahingossa kaksi pakettia PANNUN kuvalla varustettuna! Ei kahvinkeittimen! ÄÄää! Ja jotenkin musta tuntuu, että joku yrittää nyt johdatella mua pannukahvin pariin. Ei paha, eilen kävelin kirpputorille ja löysin sieltä ihan uuden, käyttämättömän kahvipannun. Siitä se ajatus sitten lähtikin.

Tässä kerron siis siitä, miten keitin elämäni ensimmäiset pannukahvit. Otin ohjeita eripuolilta internettiä ja selasin foorumeita. Näin se käy:

1. Tarvitset jonkun keittokelpoisen astian, jossa kahvi tehdään (kahvipannu, kattila tms.) sekä kahvia, jossa lukee pannujauhatus. (suodatinjauhatus on vissiin hienompaa, eikä laskeudu lopulta pannun pohjalle, kuten kuuluu) ja tietysti vettä tarvitaan.

2. Mittaa vesi kahvipannuun ja kiehuta se liedellä. (En oikeasti ollut varma, miten paljon vettä tarvitaan suhteessa kahvinpurujen/porojen määrään, mutta mittasin kahvinkeittimeni mukaan 4 isoa kuppia, jota vastasi 4 mitallista kahvinporoja). 

3. Kun vesi kiehuu, ota pannu pois liedeltä ja kauhaise sieltä pieni mitallinen/kupillinen vettä sivuun hetkeksi. (käytin pientä teekuppia, mutta voit varmaan käyttää vaikka desimittaa tai jtn muuta kuppia). Älä heitä vettä pois! 

4. Lisää kaikki kahvinpurut kahvipannuun ja nosta pannu takaisin liedelle. (Tässä kohtaa sekoitin lusikalla vähän, jotta kaikki kahvi sekoittuu veden sekaan) Odota, kunnes kahvi kiehahtaa. Tässä kohtaa pitää olla nopea! Sillä nyt on sen sivuun jätetyn veden aika. Kun kahvi alkaa pulputtaa, kaada pikkukupillinen vettä nopeasti kahvin sekaan ja nosta kahvi pois liedeltä. Sammuta liesi. 

5. Nyt kun kahvi on kiehautettu ja peläytetty, sen annetaan hautua joitain määriä minuutteja. Oikeasti sen pitäisi olla pannumyssyn alla, mutta mullahan ei ole sellaista. Käytin pipoa, että se vähän pitäisi lämpöä sisällä. Tässä kohtaa kahvinporot laskeutuvat pannun pohjalle.

6. Ota pannumyssy pois, kaada kahvi kuppiin, juo kahvi. 

Tuloksia, mielipiteitä, päätelmiä:

Kahvi maistuu aivan erilaiselta, kuin kahvinkeittimessä keitetty. Kahvinpuruja/poroja (mitä lie ovatkaan) olisi ilmeisesti voinut laittaa aivan hitusen vähemmän, muuten kokemus oli oikein oivallinen. Näiden ohjeiden perusteella ei ollut tämäkään mitään avaruustiedettä, mutta en vieläkään ole varma, teinkö asiat, kuten kuuluu.  Jos joku tietää jotain niksejä, jippoja tai muutenvaan jotain mikä liittyy pannukahvin keittämiseen, kertokaa!

Ja kannattaa pistää se pannumyssy/pipo takaisin pannun päälle, kylmenee muuten nopeampaa.

JA NIIN! Piti vielä sanoa, että tämä on nyt siis se teemapostaus. Liinan Keittiössä -sarjassa tapahtuu seuraavaksi vesipiipun laittaminen ja maistelu/polttaminen. Mulla on tiivisteet paskana ja toinen letku melkein tukossa, joten repeilyä luvassa... ;D