Valitkaa puolenne taistelussa viinipullo vastaan viinipullo.

Olin Viiman kanssa aamukahvilla Wayne's Coffeessa viime torstaina. Kahvi oli jättikahvi, vaikka sen piti olla vain iso kahvi. 

Eilen olin bussiajelulla Haritussa. Oli aika hubaa.

Mun tietokone toimii taas, by the way. Mulla ei vaan ole ihmeellinen kirjotusolo. Mulla on tosi hullu olo. Mun mieli ei toimi niinku pitäs. Mulla on myös nälkä, tylsää ja yksinäistä.

Olen kamala stalkkeri. 

Puhki kävellyt kenkäni

Kuluneen vuoden aikana olen kävellyt puhki kymmenet kengät. Olen heittänyt muutaman jo roskiin, mutta lupasin kuvata kaikki säästämäni rikkinäiset kengät.

Minulle on erittäin vaikea ajatus, että jotakin uutta pitäisi ostaa ja vanhaa heittää pois. Säästän liikaa kaikkea, mitä en tarvitse. Esimerkiksi kengät, jotka hajoavat. Säästelen niitä kaapissani.

Suhteeni kenkiin ei ole koskaan ollut intohimoinen, ostan kengät sitä varten, että maan ja jalkapohjan välissä olisi jotain ratkaisevaa kumista materiaalia, joka pitäisi kivet pois kantapäästä.

Tässä seitsemän kappaletta räjähtäneitä jalkineita:

Nämä kukalliset ihanaiset olivat lempikenkäni joskus vuonna nakki ja kivi. Tykkään kukkakuvioista edelleen, enkä raaski heittää näitä pois.

Nämä ostin joskus tampereelta, ja ne hiersivät pahasti. Käytin niitä kuitenkin aina kuin mahdollista. Kankaiset ballerinat mahtuivat kaikkiin laukkuihin, niitä pystyi käyttämään missä tahansa tilanteessa, kunnes... 

Nämä hirvitykset ostin joskus halpahallista. Muistan hinnan olleen 21 euroa. Kivan kevyet kesäkengät, mutta pohja hajosi. Kenkä oli muutenkin aika kevyt ja tuntui ihan pahvilta. 

Ihan perus tennarit vitosella. Alussa tuntui kestävän hyvinkin, kunnes pohja hajosi. 

Talvikengät cittarista. Kesti melkein koko talven. 

Kolmen euron talvikengät kirppikseltä. Tykkään näistä kengistä ihan kauheasti, ja haluaisin saada ne korjattua. 

Nämä tennarit on vuosien takaa.... Ihan hyvin ne on kestänyt, vaikka olenkin käyttänyt niitä aika vähän. Ei toi jenkkimeininki oikeen sovi mulle. Jos nää vetäisee nopeesti jalkaan, kangas ritsähtelee ja rätsähtelee.

Sarjasta puuttuu kahdet täysin räjähtäneet ballerinat. Olen nekin säästänyt, mutta en vain kehtaa niitä kuvata.

Tällästä. Venla antoi mulle uudet tennarit viimeksi kun kävin niillä, koska mulla oli jalassa jotkut tossut, joiden pohja oli niin rikki ja kulunut, että ei niitä voinut enää kengiksi kutsua.. Heitin ne roskiin runosmäessä. Nyt kävelen niillä Venlan antamilla tennareilla, hyvä niin. Milloinkohan ne hajoavat?

Ehjiä kenkiä omistan tällä hetkellä siis kolme paria. Yhdet ballerinat, joita käytän baarissa. Kumisaappaat, joita en käytä missään ja ne tennarit, jotka Venla antoi. Säälikää mua. Noin. Säälikää.

Kuvia päivästäni.

Perfect day

Musta tuntuu niin ihanalta, kun on joku, jolle voi jutella. On niin ihanaa, kun voi soitella, tekstailla, jopa seitsemältä aamulla olen puhunut jonkun kanssa puhelimessa joskus. Hassua. En varmaan saisi kamalia huutoja, jos soittaisin keskellä yötäkin.

On söpöä, että kevät tulee. Aurinko paistaa tosi pitkään, aamuvarhaisesta iltaan asti. Asfaltti alkaa tuntumaan jo jalkojen alla, vaikka paikoittain onkin jäinen maa. Tänään käppäilin kotiin sukkahousuissa, eikä se kevyt tuuli tuntunut yhtään niin kylmältä. Elämä tuntuu välillä tosi oudolta ja uuvuttavalta, mutta kesän lähestyminen saa aikaan tunteita.

Eilen mietin sitä, kuinka ikävä mulla on Ruissaloon. Siellä on niin kaunis luonto.. ja kaikkia ihania muistoja. Se on niin lähellä, mutta sopivan kaukana kotoa. Rakastan niitä vanhoja puita siellä, ja sitä uimarantaa, josta löytyy ihana kallio kun jaksaa hetken kävellä. Haluaisin mennä sinne taas. Tulisitko mukaan? Voitaisiin kävellä niin kauan, kunnes viimeinen bussi lähtee. Rämpiä metsässä, nauraa. Vihreetäkin siellä olis. Oikeasti. 


Aloin myös miettimään, mitä teen kesällä, kenen kanssa ja missä välissä. Haluan toteuttaa haaveeni. Aion lähteä pois vähäksi aikaa. Olen halunnut sitä niin kauan, enää ei saa pelätä sitä, mitä tien varressa voi tapahtua. Nyt ei saa enää ajatella omaa pehmeää sänkyä tai aamukahvia. Pitää unelmoida, ja toteuttaa se.

Haluan ottaa kengät pois jalasta ja kävellä aamuisella nurmikolla, ennen koko muun maailman heräämistä. Kuunnella kesän hiljaisuutta, joka onkin täynnä ääniä.

Tajunnan särky

Olen alkanut kiinnittää huomiota kaikkiin niihin pikkiriikkisiin asioihin, jotka tuottavat minulle mielihyvää elämässä. Joskus en osaa nauttia ollenkaan pienistä hetkistä, vaan toivon kokoajan tapahtuvaksi jotain suurta. Välillä en voi keskittyä mihinkään, koska haen hyvää oloa kaikesta. 

Kuvittele, että istut bussissa. Olet joutunut kävelemään erittäin reippaasti, sillä lähdit liian myöhään kotoa. Istuessasi bussin penkillä tunnet, kuinka ihanan lämmin on, ja kuinka mukavaa on nyt rauhassa istua, katsoa maisemia ja kuunnella musiikkia. Joku istuu viereesi ja on mukavaa, kun saat istua jonkun kanssa hiljaa. Tunnet hänet kuitenkin vieressäsi ja on ikäänkuin seuraa. 

Kuvittele, että katsot ikkunasta ulos. Näet lumihiutaleita satavan. Ne tanssivat juuri kuuntelemasi musiikin tahtiin ja tottelevat ajatuksiasi! Niiden nopea liike antaa aistimuksia, saavat silmäsi vähän sekaisin. Tunnet olevasi pikkuisen tokkurassa, mutta voit silti hyvin.

Kuvittele nostavasi katseesi ylös auditoriossa, jossa on suuret lamput. Katsot suoraan kirkkaaseen lamppuun, ja se vähän jopa särkee silmääsi. Näet valon heijastuvan pienistä pölyhiukkasista, ja seuraat niiden liikkeitä. Välillä ne katoavat, välillä ne tulevat taas näkyviin. Pölyhiukkaset muuttelevat suuntaa, liikkuvat nopeasti ja hitaasti. 

Haluaisin olla hieman pökerryksissä nyt. Pidän siitä huimauksen tunteesta. Pidän kaikenlaisista tuntemuksista, jotka tapahtuvat pääni sisällä. En ole halunnut suklaata vähään aikaan, sillä silmien kautta olen saanut niin outoja asioita päähäni, etten tarvitse mitään muuta parantamaan oloani. Sekavuus tuntuu hyvältä, mitä sekavempaa, sen euforisempaa.

Minulla on se sellainen olo kuin lentäisin. Tämä ei ole kellumista, vaan siitä seuraava askel. Haluan kokea ja tuntea lisää tätä, mikä jyskyttää päässäni. Ei se ole mikään sellainen tunne, jonka voisi nimetä. Se on vain sellainen outo olotila. Aivan kuin tuntisin fyysisesti hyvää oloa. Kuin känni?

Haluan kiinnittää huomiota kaikkeen, mitä en yleensä näe. Harvoin haluan tehdä näin. Usein saan vain päänsärkyä. Ajattelen hieman liikaa sitä, mitä naapurin ikkunalaudalla on. Tai miksi laatat asetellaan niin. Mutta se ei haittaa mua. Se saa mun päässä hyvän olon tunteen. Sellaisen... selvän päivän humalan.

Haluan aina koulusta nopeasti kotiin. Kotini on turvapaikkani, täällä saan tehdä mitä haluan. Saan huutaa, itkeä, nauraa, kuunnella musiikkia, katsoa telkkaria, syödä, käydä vessassa, nukkua, vaihtaa vaatteita, peseytyä... En halua ajatella ketään muuta ihmistä nyt. Haluan vain tuijottaa itseeni, mulla on niin hyvä olo! Tämä alkaa jo huolestuttaa. Mun stressi ei ole yhtään poistunut, ja mua masentaa joo välillä, mutta mun jaloissa ja käsissä kihelmöi. Haluaisin tuijottaa strobo-valoa. 

Kuvittele sitä tunnetta, kun lapsena roikotit päätäsi sohvan kaiteen yli ja tunsit, kun veri valuu päähäsi. Huone näkyi ylösalaisin, ja tuli sellainen jännittävä tunne päähän. Tai mieti sitä kun pyörit monta kertaa itsesi ympäri. Pään sekoitus tuntuu mahtavalta, ihan mahtavalta.