Pää pilvissä

David Guetta - Turn me on ft. Nicki Minaj

Siinäpä uskomaton kiireellisen aamun biisi !

Tänään heräsin 15 minuuttia aikaisemmin kuin yleensä ja aloin tapani mukaan latailemaan biisejä koneelleni. Lisään pari biisiä soittolistaani lähes joka aamu. Tänään listan päivittäminen kuitenkin meni hieman perseelleen, sillä koneeni tilttasi, tällä kertaa aivan lopullisesti. Kaikista kikoista huolimatta se ei osoittanut mitään elon merkkejä. Siinä läppärini sitten lepäsi työpöydälläni hiljaa, eikä vilkuttanut edes akun valoa. Paska. Mulla on nyt pienoinen ongelma.. Mulla on opinnäytetyön kirjoittaminen kesken, samoin kaikki muut maailman asiat. Kotoani löytyy nyt yksi täysin pimentynyt läppäri ja toinen älyttömän juminen läppäri. JEAH! Mietin siinä hetken, että taistelenko konettani vastaan, vai jatkanko aamuani ilman sitä. Menin keittiöön ja kaadoin kahvia kuppiin.

Noh. Koneeni tilttaamisen takia muutkin aamutoimet hieman kusivat. Sain juotua kahvin, mutta muistin, että kenkäni ovat rikki. Siis aivan totaalisen hajalla! Kolme euroa maksavissa talvikengissäni roikkuvat molemmat pohjat. Koitin liimata niitä perjantaina, mutta en onnistunut. Menin siis eteiseen etsimään mitä tahansa kenkäparia, jota voisin käyttää. Siinä aikani etsittyäni löysin kenkälokerosta eteisen lamppuni, joka on ollut jo ihan hiton kauan kateissa. Siinä sitten vaihdoin uuden polttimon, asentelin lampun kaikessa rauhassa ja sain valaistua eteisen. Lampun asentamiseen meni hetki. Löysin myös kengät, joita voin käyttää vielä muutaman kerran. Näissäkin on pohja irti melkein. (Päätin muuten aivan juuri nyt kuvata kaikki kenkäni, kun pääsen kotiin. Ne ovat nimittäin kaikki hajalla, ihan kaikki.)

Seuraavaksi päätin pestä vielä hiukset ennen kouluun lähtöä! Eikä aikaakaan kun kello alkoi olemaan jo varttia yli, eikä minulla ollut vielä ulkovaatteita tai laukkua pakattuna. Ulkona olikin ihan loistava sää ja kuuntelin tuota David Guettan Turn me onia, joka tahditti kävelyäni niin nopeaksi, että pääsin keskustaan oikein hyvissä ajoin. Aamu meni suurimmalta osaltaan perseelleen, mutta ehdin sentään ajoissa bussiin.

Viikonloppuni oli ihmeellinen. Lähdimme kavereiden kanssa pienelle roadtripille lahteen perjantaina joskus vähän puoli kahdeksan jälkeen. Tarkoitus oli yöpyä lahdessa sunnuntaihin asti, ja ajaa sitten takaisin.

En ala selittämään yksityiskohtaisesti kaikkea, mitä tapahtui, mutta haluan kertoa, mitä tunnen viikonlopun jälkeen.

Mulla oli siellä tärkeä tapaaminen, jota stressasin enemmän kuin mitään. Mua pelotti jopa enemmän kuin lentokentällä matkalla Afrikkaan silloin syksyllä. Pyörin asunnossa, mua ahdisti ja pelotti. Mietin kaikkia asioita, mitä voisi tapahtua, mitä todennäköisesti tulee tapahtumaan, mitä en voi ja mitä voin tehdä, mihin pystyn, mitä uskallan, mitä haluan, mitä en halua.. Noh. Kaikki sujuikin hyvin. Aluksi vähän pelotti, mihin olen lähtenyt sen enempää asioita miettimättä. Lopulta tajusin kuitenkin, että koko se Lauantain spontaanius oli se tärkein asia! Mulla on nyt sellainen olo, että kaikki on tosi hyvin näin. Mun ei tarvitse sitoutua mihinkään, olla vaan. Näin aivan toisenlaisen maailman, jossa itse elän. Ehkä se on hyvä? Tulee nähtyä, mihin elämä VOI johtaa, kun tekee tiettyjä päätöksiä.

Mulla on tosi hyvä olo siitä, että sain tavattua tämän ihmisen. Haluan tavata uudestaan. Ihana tunne.