Istun koulun kirjastossa. Eilinen päivä oli niin hullunmyllyä, etten ehtinytkään kirjoittaa mitään.
Aamulla unohdin bussikorttini sohvalleni ja jouduin maksamaan bussimatkani käteisellä. Olisin voinut kävellä takaisin kotiin hakemaan korttiani, mutta olisin myöhästynyt koulusta. Kertalipun hinta on 2€ 50snt, eli kouluun meneminen ja sieltä takaisin tuleminen maksaisi yhteensä viisi euroa! Perhana. Koulussa kuitenkin unohdin luokkaan yhden tavaran, jonka eräs luokkalaiseni nappasi. Hän sitten palautti sen ja heitti minut samalla kotiin. Selvisin siis unohdetusta bussikortista kahdella ja puolella eurolla! Jeah.
Eilen illalla mulla oli tosi lennokas fiilis. Ei tuntunut mitenkään erityisen hyvältä, mutta ei paskaltakaan. Mun olo oli enemmänkin huvittunut, kevyt ja iloinen. Vastailin erääseen sähköpostiin puolitoista tuntia, jonka jälkeen vasta pääsin jatkamaan tekemisiäni. Missasin salkkarit, mutta sekään ei haitannut. Menin myöhään nukkumaan, mutta sekään ei haitannut! Valmistamani lämpimät voileivätkin olivat erittäin makoisia. Ihanaa!
Olen miettinyt paljon omien tekemisieni ja sanomisieni merkitystä lähipiirissäni. En aina muista ajatella, että minulla on oikeus ilmaista ajatukseni ja mielipiteeni. Blogiani ja sen sisältöä on kritisoitu, mikä tietysti nostaa esille pohdintani blogin jatkamisesta, salaamisesta tai poistamisesta. Olen tutkinut asiaa, ja tullut tulokseen, että minulla on täysi oikeus blogiini. Kun puhun ihmisistä blogissani, en mainitse heidän nimiään. Voin puhua vanhemmistani, mutta kukaan ei tiedä heidän nimiään. Blogi on julkinen päiväkirja elämäni tapahtumista, ja olisi erittäin haasteellista olla kirjoittamatta omasta perheestä. Eikä ainoastaan hyvien ja aurinkoisten ajatusten kirjoittaminen ole ollenkaan mielenkiintoista. Joskus tapahtuu epäonnistumisia ihmissuhteissa, enkä koe loukkaavani ketään henkilökohtaisesti, vaikka asiasta kirjoittaisinkin blogiini. Olen nähnyt lukuisia blogeja, jotka ovat julkisia päiväkirjoja, salaamattomia sellaisia.
Jos bloggaukseni ei olekaan laillista, mitä sitten tapahtuu? Olen valmis poistamaan ne tekstit, joissa ilmenee jotain henkilökohtaisia asioita muista ihmisistä. Haluan kuitenkin, että joku selvittää, missä olen tehnyt jotain väärin tai lain vastaisesti. Mikään ei kuitenkaan voi todistaa, kenestä blogissani puhun. Olen päättänyt jatkaa blogini kirjoittamista, sillä se on minulle tärkeää. Seison sanojeni takana ja otan niistä vastuun, tottakai. Saamani kritiikki ja selvityspyynnöt eivät kuitenkaan tunnu mukavilta. Se, mikä ei ilmene teksteistäni, ei todennäköisesti ole olemassa. Eikä sitä kukaan tiedä. Rivieni välistä ei kannata lukea, se ei hyödytä kenenkään alentunutta omaatuntoa.
Jos blogini sisältö loukkaa jotakuta, minulle voi laittaa sähköpostia: pikkuinen_tytto_@hotmail.com
Jatkan kuitenkin blogini kirjoittamista täysin samaan malliin kuin aikaisemmin. Joskus ihmisten vain on saatava tietää asioita, jotka eivät muuten tule julki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.