Rikkoja

Oikeesti asiat kaatuu päälle. En tajua, miten olen voinut jättää kaiken vain tekemättä. Onko missään mitään järkeä enää? Taidan tarvita jonkinlaista apua, ei tästä tule mitään. Mua masentaa, kevät. Masentaa.

Valehtelija puhui itsensä pussiin. Jos tietäisi.. jos tietäisi..

Musta on tullut musta, mustaksi mieleni muuttui, rikkoi huoneeni kuvitteellisen, tapetit repivät alas, ikkunalaudalla mun lintu.. ei.

Karmeaa menoa, päätöntä keinumista, zikzakkii kaupasta himaan, suklaata, suklaata... Voi helvetti. Katoanko nyt sumuisesti, hiljaa hiivin pois, näkymätön tyttö. Näetkö? 

Uusi paroni on astunut puikkoihin. 

Elämä, tämä tässä 

liian hyvää totta ollakseen.

Rinnassa tunnen sen

rakkauden. 

Sinua, sinua kaipaan.

Minne kuljen, 

tähteni sammunut on.

Sisälläni huuto,

karmeana korvissain.

Niin vaikeaa on jatkaa,

missä minua tarvitaan?

Kuule huutoni sisäinen,

seuraa ääntä sen.

Vedellä pestään,

mut..

Sieluni saastunut on,

ikuista likaa, ei auta saippua.

Tarveainekset.

Ikuista likaa.