Vapaa ja yksinäinen, vapaa ja yksin, kaksin ja kahlittu, vai kaksin ja vapaa?

Tarkoittaako aikuisena oleminen sitä, että pitää olla tylsä ja vakiintunut?

Mun mielestä ihmisiä ei voi jakaa ainoastaan aikuisiin ja lapsiin. Niinkuin ei voi jakaa suoraan kahtia homoihin ja heteroihin, miehiin ja naisiin, eikä rumiin ja kauniisiin. On olemassa välimuotoja, näitä niinsanottuja mustan ja valkoisen väliltä löytyviä harmaan sävyjä. Juridisesti ihminen on aikuinen silloin, kun hän on täyttänyt 18 vuotta. Joo, onhan se ihan kivaa kun saa ostaa Siwasta keskikaljaa vain vilauttamalla ID-korttia, mutta mua ahdistaa tää kamala vastuu! En halua näyttää siltä, että olisin aikuinen. Mutta en ole lapsikaan. Olen nuori, jumalauta nuori! Mieluummin ottaisin pari vuotta taaksepäin kuin pari vuotta eteenpäin.

En halua kasvaa aikuiseksi. En halua en halua en halua en halua. Olen kotoisin siitä maasta, joka on haaveita ja satuja varten. Kasvoin jossain, missä ei välttämättä aina aurinko paistanut, mutta nyt kun voin itse luoda oman aurinkoni, en aio irrottaa siitä tunteesta, joka pakottaa luomaan joka hetki. Ajattelen niin paljon, etten aina ehdikään sanoa ajatuksia niinkuin haluaisin ne ilmaista. En halua kasvaa aikuiseksi. Sellaiseksi aikuiseksi, joita näen päivittäin kävelemässä kadulla. Haluan luoda. Haluan pystyä luomaan, ja aikuistuminen sekä elämässä tylsääntyminen tappaa halun esimerkiksi minulle niin tärkeän visuaalisen kauneuden kokemiseen.

''Eilen illalla istuin kotonani lattialla, seurassani täysin uusi ihminen. Ihminen sellaisesta maailmasta, joka on minulle kaikin puolin kovin vieras. En tiedä mistään mitään. Pääni yläpuolella roikkui kynttilälyhty ja edessäni minulla oli lappeellaan makaava tyhjä viinipullo, joka osoitti häntä kohti. Kysyin, haluaako hän kertoa totuuden, vai tehdä tehtävän, vaikka tiesin hänen vastaavan mieluummin johonkin kysymykseeni, kuin tekevän jotakin erityistä. Takanani soi vanhaa suomi hip-hopia ja tilanne tuntui jännittävältä. Saisin kysyä mitä vain. Mutta pääni löikin tyhjää, miksi?''

Olenko minä

Se tyttö, joka elää

vapaudesta, nuoruudesta, kauneudesta, seksistä,
intohimosta, kunnioituksesta, kasvusta, kaatumisesta,
suoruudesta, tahdosta, voimasta, rakkaudesta,
uskosta, katumuksesta, ilosta, ihmisistä, materiasta,
nautinnosta ja hyvyydestä?

Minä olen rakkaudesta suunniltani.

Moikka. En ole kirjoittanut blogiin tosi pitkään aikaan. On ollut ihan hirveästi kiireitä, enkä ole ehtinyt ollenkaan istua alas kirjoittaakseni tänne ajatuksiani.

Olen nyt muuttanut pois edellisestä asunnostani tänne uuteen paikkaan, mikä on aivan ihanaa! Rakastan uutta asuntoani niin paljon, etten haluaisi ollenkaan lähteä täältä minnekkään. Täällä on ihana, korkea ja uusi kylppäri, tilava keltainen keittiö ja alkovi, johon sänkyni mahtuu. Lattia on hyvässä kunnossa ja eteinenkin on tosi sympaattinen. Mulla on sellainen olo, että tänne voin asettua ainakin hetkeksi. Kun katselen ikkunasta ulos, mulle tulee tosi rauhallinen olo, eikä sellainen ahdistunut. Tuntuu, että olen vähän enemmän syrjässä, piilossa ja rauhassa täällä. En ole enää keskellä kaikkea, voin astua ulos ovesta kollarit jalassa kun ei ole heti miljoona ihmistä näkemässä ja katsomassa. Ikkunan edessä ei ole enää toista taloa, jonka rappukäytävän valot räpsyy kymmenen kertaa yön aikana.

Vielä on muutama laatikko purkamatta, mutta kyllä tämä tästä. En tiedä yhtään, mitä teen eteiselle tai keittiölle, koska ne ovat niin täynnä tavaraa. Mulla on upouusi mikro, jolle ei ole oikeastaan mitään järkevää paikkaa. Luulen, että se pitää laittaa lattialle tai tuolin päälle keittiöön. Ostin ikeasta uusia lakanoita, ja vaikka sänkyni jalat katkesivatkin ja se on nyt jalaton, on siinä edelleen ihanaa nukkua ja olla. Lakanat ovat aivan ihania! Haluaisin vaihtaa niitä kokoajan, mutta mulla ei ole enää pesukonetta joten himmaan vähän. Niiden peseminen maksaa ihan liikaa ja on vaivalloista kun ei vaan voi heittää niitä suoraan koneeseen. Täytyy vain pitää pitää huoli siitä, että se peti pysyy puhtaana mahdollisimman hyvin, ja vaihdella lakanoita oikeasti järkeviin aikoihin eikä vain aina mielen muuttuessa.

Mulla on jotenkin aika onnellinen olo. Enemmän onnellinen kuin mitään muuta. Ei ole paljon mitään sellaista, mistä voisi valittaa nyt. Aloitin työssäoppimisenkin kehitysvammaisten parissa nyt kesäkuussa, ja siellä on ollut aivan mahtavaa! Työntekijät ja asiakkaat on loistavia tyyppejä ja tämän yhden viikon jälkeenkin olen todella nauttinut olostani siellä.

Mulla on sekavia ajatuksia ihmissuhteista. Olin tässä vähän aikaa sitten kuurojen kulttuuripäivillä Oulussa, ja tapasin siellä elämässäni ennen aktiivisesti vaikuttaneen ihmisen. Mulla jäi tapaamisesta hyvä mieli ja toivo ja usko siihen, että tulevaisuus tulee tuomaan vielä paljon hyvää tullessaan. Asiat sai jonkinlaista jatkoa ja mua ei epäilytä kaikki asiat niin paljon kuin aikaisemmin. On myös tullut ihania ihmisiä lisää taas piristämään mun päiviä, uutta mutta oikeastaan tosi vanhaa. Mulla on kokoajan todella vaikeaa olla, koska elämä olisi niin paljon ihanampaa kahdestaan kuin yksistään. Kuitenkin mua pelottaa kaikki ne asiat, joita en tunne. Vaikka olenkin utelias ja varma siitä, mitä haluan, en toivo sen olevan vain kiinnostusta itse asioita vaan enemmänkin ihmisiä kohtaan. Miten kohtaan sellaisen maailman, jossa en ole aikaisemmin joutunut olemaan millään tavalla osallisena? Entäpä toiveet vapaudesta ja riippumattomuudesta?

Ainiin, täytin 19 vuotta 2.6.2012. Onneksi olkoon, kiitos paljon.

Tämän biisin kuulin ensimmäistä kertaa tänään ja joo, mulle tuli mieleen se kuinka odotin linja-autoasemalla tietämättä laisinkaan, mitä seuraavat minuutit tuovat tullessaan. Mitä ihmettä? Kuka mut kaappasikaan?