Tarkoittaako aikuisena oleminen sitä, että pitää olla tylsä ja vakiintunut?
Mun mielestä ihmisiä ei voi jakaa ainoastaan aikuisiin ja lapsiin. Niinkuin ei voi jakaa suoraan kahtia homoihin ja heteroihin, miehiin ja naisiin, eikä rumiin ja kauniisiin. On olemassa välimuotoja, näitä niinsanottuja mustan ja valkoisen väliltä löytyviä harmaan sävyjä. Juridisesti ihminen on aikuinen silloin, kun hän on täyttänyt 18 vuotta. Joo, onhan se ihan kivaa kun saa ostaa Siwasta keskikaljaa vain vilauttamalla ID-korttia, mutta mua ahdistaa tää kamala vastuu! En halua näyttää siltä, että olisin aikuinen. Mutta en ole lapsikaan. Olen nuori, jumalauta nuori! Mieluummin ottaisin pari vuotta taaksepäin kuin pari vuotta eteenpäin.
En halua kasvaa aikuiseksi. En halua en halua en halua en halua. Olen kotoisin siitä maasta, joka on haaveita ja satuja varten. Kasvoin jossain, missä ei välttämättä aina aurinko paistanut, mutta nyt kun voin itse luoda oman aurinkoni, en aio irrottaa siitä tunteesta, joka pakottaa luomaan joka hetki. Ajattelen niin paljon, etten aina ehdikään sanoa ajatuksia niinkuin haluaisin ne ilmaista. En halua kasvaa aikuiseksi. Sellaiseksi aikuiseksi, joita näen päivittäin kävelemässä kadulla. Haluan luoda. Haluan pystyä luomaan, ja aikuistuminen sekä elämässä tylsääntyminen tappaa halun esimerkiksi minulle niin tärkeän visuaalisen kauneuden kokemiseen.
''Eilen illalla istuin kotonani lattialla, seurassani täysin uusi ihminen. Ihminen sellaisesta maailmasta, joka on minulle kaikin puolin kovin vieras. En tiedä mistään mitään. Pääni yläpuolella roikkui kynttilälyhty ja edessäni minulla oli lappeellaan makaava tyhjä viinipullo, joka osoitti häntä kohti. Kysyin, haluaako hän kertoa totuuden, vai tehdä tehtävän, vaikka tiesin hänen vastaavan mieluummin johonkin kysymykseeni, kuin tekevän jotakin erityistä. Takanani soi vanhaa suomi hip-hopia ja tilanne tuntui jännittävältä. Saisin kysyä mitä vain. Mutta pääni löikin tyhjää, miksi?''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.