Kylmässä kohmeessa patjallaan
peittonsa alla värjöttelee,
kuulostellen sydämensä tykytystä,
pakko-oireita mielestään pois sulkien.
Hiljaisuudesta outoja ääniä,
vilinää alla silmäluomien.
Kärsimys aina on erilasta,
vieras öinen, kutsumaton.
Epätoivoissaan hakee oikeutusta
elämälle tälle, maanisdepressiiviselle.
Helpottuneena aina nousevaan päivään,
pää painuksissa hiipii laskuhämärään.
Tietoisesti tarkoituksineen
valitsee aina tiensä etukäteen.
Hyvää mieltä on aina poistaa,
menee sielumme sakot kuitenkin perintään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.