Päätöntä

Mä en varmaan koskaan tule toivomaan mitään pysyvää. Mun elämässä ei vaan ole paikkaa sellaisille asioille. Maailma muuttuilee ihan jatkuvasti ympärillä ja perässä pitäisi vain roikkua vaikka kuinka sattuisi hampaisiin ja käsivarsiin. En kai osaa enää sanoa, miltä minusta tuntuu. Tai kai vain olen aina ollut samanlainen? Sekava, epäselvä ja epävarma siitä, mitä haluan ja mihin pystyn.