Maattiin yhdessä siinä sohvalla.
Sillon joskus ihan alkuaikoina.
Kerroin; ihmiset usein mut unohtaa
tulee elämääni - ja lähtee.
Lupasit; Minä en unohda sua koskaan,
lupaan, etten unohda!
Ja halasin sua kiitollisuudesta.
Kiitollisuudesta, jota turhaan koin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.