Elämä pielessä -> pää puskaan.

En mennyt tänään kouluun, koska niin monta tuntia oli peruttu. Sain kuulla siitä sitten aamulla. En voi sille mitään, että puheaikani loppui, enkä voinut ilmoitella tekemisistäni aikaisemmin. Vituttaa nyt. Aivan kuin olisin mokannut kaiken ja muut ihmiset ovat täydellisiä. Kaikki mokaa, voi jessus. Ei kukaan ole täydellinen ja olen pyytänyt anteeksi, en ole vaatinut mitään.

Musiikki saa mut pois todellisuudesta.



Viikonloppu tulee olemaan täydellinen. Kukaan ei vie minulta pois sitä, minkä itselleni annan.



Olin viikonloppuna äpen luona. Mun pitäisi jotenkin aloittaa olemaan oma itseni. Tai jotain. Mua ottaa palloon kaikki asiat. En jaksa innostua mistään tai ihastua pieniin asioihin. Päässä on alkanut pyörimään ajatuksia, jotka tulevat jonkun ihmeellisen rajan takaa. Haluaisin olla normaali enkä tällainen vajaa.

Pää puskaan, sillä se selviää.