Kerran kesän aurinko
korkealla lämmitti
ja sun kasvoillesi toi niin
kaikki kauniit ilmeesi.
Juostiin metsien polkuja pitkin
etsimään taas elämää
ja vain siellä mä kanssasi itkin
enkä näekään sua enää
olet mennyt jo kotiisi
talvimaahan pimeään
tuoden niin nyt valosi
jonkun toisen elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.