''Sinun ei kannata lukea kirjallisuutta, jonka maailmat poikkeavat paljon tästä todellisesta maailmastamme. Et osaa erottaa omaa mielikuvitelmaasi tai fiktiota todellisuudesta. Mielesi on liian herkkä, otat vaikutteita kaikesta. Et voi tehdä muuta, kuin opetella sietämään omaa mielikuvitusmaailmaasi tai estää ne asiat kokonaan.''
Ehkä se onkin niin. Mikron johto ei ollut seinässä ratkaisevalla hetkellä, aloin itkemään.
On raskasta kun aivot käy ylikierroksilla, se kuulemma johtuu kemioista. Ei siihen auta loitsut, tiedetään jo mikä helpottaa. Tutkimukset ovat ohi, kohta alkaa uusi aika. Ei tätä voi pois minusta ottaa, en olisi enää kokonainen. Vähän surettaa kyllä, eikä siitä asiasta kukaan muu tiedä. Haluaisin kertoa ääneen, mutta en mä voi, en uskalla. Pelkään, ettei kukaan ota tosissaan. Katsoo kierosti vain. En silti jätä hyvästejäni vielä, tämän lopputuloksena syntyy jotakin luovaa. Ehkä päähenkilö tekee tomaatista itselleen käsinuken, joka pikkuhiljaa mädäntyy pois. Ainoa ystävä, joka kuolee. Mitähän siinä ajassa ehtii tapahtua?
Tavallisia päiviä, tavallisuutta, tavallisuutta. Antakaa. Perunamuussia, pari porkkanaa.
Mielikuvitus voi kertoa paljon todellisuudesta, tuo mitä pidämme viihteenä ja fiktiona onkin melko tartuttavaa, media on yksi suuri opetusta jotta näkisi mistä ihmisten arvot koostuvat ja miksi on parempi kehittää itseään olemaan siitä kädenmitan ulkopuolella, eläen tulevaisuudessa, syleillen huomista päivää, kuollakseen alati nyt.
VastaaPoistaMun vilkas mielikuvitus haittaa mun jokapäiväistä elämää. Toisaalta se on niin suuri rikkaus, että yritän opetella kestämään ne ajatuksien hirmumyrskyt.
Poista