Ja niin unelmoi hius

Eräänä päivänä alkoi hiuksen päästä kutittaa
vallan kihertää, tärisi oikein,
yksi suortuva heräsi eloon, 
yritti aivan väärästä päästä uusia itseään.
Ei sillä ollut aavistustakaan kuinka hiuksen kuuluu kasvaa.
Identiteettikriisihän siinä tuli.

Muut hiukset ympärillä yrittivät ikiuntaan nukkua,
odottivat elottomina pois putoamista
harjaan tarttumista tai kahden terän välissä katkeamista.
Sellaista hiukset tekevät, eivät muuta.
Tuo elävä, itseään etsivä hius siinä metelöi kuitenkin niin kovin,
että alkoi yleinen kuhina levitä korvalta otsalle
ja siitä niskaan asti. 
Heräsi muutkin karvat ihmispolon päässä
tutkivat siinä itseään, kehittivät kielen
vallankumoukseen ryhtyivät. 
''On hiusten niin huono olla, mieluummin vaikka käsikarva. 
Harvoin kukaan kajoaa, ei myrkkyjä tyrkytä, kunnioittaa ihan.''

Kävipä siinä sitten niin,
että peruukiksi päätyivät koko sakki.
Ei vallankumouksesta mitään tullut 
lahdattiin joka ikinen.
Niin laitettiin kauniille kiharoille ruumiit nuo
ja roikkuvat nyt jonkun kaljussa päässä.