Rekkoja, letkassa.
Ne ajaa selvästi mua kohti,
mutta jotenkin kummasti
ne kuitenkin pysyy tiellä,
en jääkään niiden alle.
Ne menee ohitseni vauhdilla,
käännyn katsomaan niiden kulkua.
Asfaltti on kuiva ja kylmä,
ei lentele tällä kertaa pöly
vaan pikkukivet.
Rekkoja tuhottomasti.
Niiden ääni on kova,
en kuulisi edes omaa huutoani,
vaikka enhän jaksaisi edes huutaa.
En edes puhua, kuiskata.
Haistan ne,
haistan likaiset autot.
Ilmavirta melkein kaataa
minut ojaan kallelleen.
Tekisi mieleni
nostaa käteni pystyyn,
ottakaa minut mukaan.
Jatkan matkaani.
Toiset lähtee,
mutta toiset..
..toisten on pakko jäädä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.