Kasvoi läpi jään
puski ylle betonin
kurkotteli korkeuksiin
taipumatta askelten alla.
Kukkanen talvipakkasella,
taulu tyhjällä seinustalla.
Minä.
Nosti päänsä aamuiseen huuruun,
ja näin iski vihdoin totuus.
On elämä kadonnut,
ja viimeinkin väkipakolla
tää tyttö laitettu
takaisin on ruotuun.
Miltä tuntuu
olla yksi heistä?
Millaista on olla
vain harmaata hiekkaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.