Sivut

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Näen punaista.



Punainen.

Se pakottaa ihmisen toimimaan, luomaan muureja ja murtamaan niitä. Se on liikkuva, se ei pysy paikallaan, se ei osaa rauhoittaa. Se tulee raivon kaltaisena
puuskana ja pyyhkii kaiken tieltään.

Se on kaikkea palavaa, kuten rakkaus. Se on kaikkea raivoisaa ja tuhoisaa, niinkuin vihan synnyttämä sota ihmisten välillä.

Aina joskus verenmaku suussa, pakko siis hidastaa välillä. Se on kaunista hetken, mutta lähempää tarkasteltuna saa herkimmät yksilöt voimaan pahoin.
Kehossa virtaa viisi litraa elinvoimaa.

Helppo tuhota. Rakkaus sammuu, viha haihtuu päivänvaloon. Haavat voi sitoa, vaikka aina jossain joku vuotaa kuiviin. Yksikin pisara niin liekki on sammunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.