Heippa. Paasen taas nettiin, joten ehdin kirjoittaa hieman enemman kuin viimeksi.
Ollaan oltu nyt hieman yli kaksi viikkoa reissussa. Olo ei enaa ole niin epatodellinen, kaikki alkaa olla jo selkeampaa. Olen ikavoinut kovasti Suomeen, mutta haluan nauttia Afrikasta niin kauan kuin vain aikaa on. En enaa koe ahdistusta vessasta tai pesuvedesta, ja ruokakin alkaa jo menemaan alas hiukan paremmin. Eniten arsyttaa se kun ihmiset huutavat paikallisella kielella ''valkoinen'' aina meidat nahdessaan. Tulee todella halpa olo, ihan kuin olisin jokin kaveleva esine, tavaraa, nahtavyys.
Olemme kauneet erilaisissa paikoissa. Hienoin paikka koko aikana on tahan mennessa ollut ihan tavallinen uimaranta, Bojo Beach. Siella on vaaleaa hiekkaa silman kantamattomiin, ja meri aukeaa suurena. Uiminen on ihanaa koska vesi on niin lamminta ja aallot ovat sopivan suuret mutta kuitenkin pienet. Rannalta loytyy yllattavankin isoja simpukoita.
Taalla Ghanassa on tosi halpaa verrattuna Suomeen. 1 euro on ghanassa noin 2 cedia. Ja Tuntuu, etta taalla suhtaudutaan 1 cediin samoin kuin me suhtaudumme euroon. Puolen litran limupullo maksaa 1,50 cedia, eli noin 0,75 euroa. Yli puolet halvempaa kuin suomessa! Paikallisella minibussilla, Tro trolla, paasee tosi halvalla paikasta toiseen. Ajattelin myos tehda uhkarohkean tempun ja ostaa taalta Djembe -rummun. Paivakodin omistaja oli ostanut paivakotiin sellaisen, ja se oli maksanut n. 80 cedia, eli suunnilleen 40 euroa. Lisapaikan varaaminen lentokoneesta ei pitaisi maksaa alyttomia. Voinhan aina jattaa toisen matkalaukkuni tanne, ja kaiken ylimaaraisen, kuten saippuat tms. voin jattaa pois.
Kaytiin viimeviikonloppuna kahden muun opiskelijan kanssa valtavan isolla torilla, Kaneshie marketilla. Siella oli ihan tuhottomasti kankaita, koruja, ruokaa, kenkia ja ihan mita tahansa. Ruokaa ja Kankaita oli ehka eniten. Ostin kolme ghanalaista kangasta ja yhden korun. Otin kuvan ja laitan kaikki kuvat sitten kun palaan kotiin.
Syomme lariam nimisia Malaria laakkeita, jotka aiheuttavat kamalia painajaisia. En aina voi kovin hyvin taalla, koska on kamala ikava suomeen. Olen painiskellut kaikenmaailman kriiseissa ja tulin hakemaan taalta vastauksia joihinkin kysymyksiin. Naan hirveita painajaisia lariamin takia. Nukkuisin mieluiten ilman unia, mutta herailen oisin. Naan JOKA yo unta siita kun palaan takaisin Suomeen. Se on kamala tunne.
Olen huomannut sen, kuinka tarkeaa on arvostaa omaa kotimaata. Olen miettinyt usein, etten ole kovin isanmaallinen. Taalla Afrikassa olen alkanut ajattelemaan, kuinka tarkeaa isanmaallisuus loppujenlopuksi on. Jos Suomi ei olisi Suomi, meilla ei olisi kaikki niin hyvin. Ja siis alkaa sekoittako tata mihinkaan persujen paskanjauhantaan. Olen Suomalainen, mutta muutkin ovat tervetulleita. Toiset ihmiset saa tosi huonoa palkkaa ja opiskelijat saa joskus liian vahan rahaa mut hei, ihan oikeasti. En valita enaa, koska taalla olen. Taalla on viela rikasta verrattuna muihin afrikan maihin. Ja taalla on tosi koyhaa. On tarkeaa kunnioittaa sita, misa on tullut ja mika ja kuka on. Jos en arvostaisi Suomea ja suomalaisuutta, juureni katoaisivat ja olisin paikaton, koditon.
Myos uskontokysymykset heraavat taas voimakkaampina. Mika voima tata maailmaa ohjaa? Ghanalaiset uskovat vahvasti Jumalaan ja Jeesukseen. Joka paikassa lukee jotain Jeesuksesta tai Jumalasta. Minusta jopa tuntuu, etta tama paikka on oikeasti tosi Jumalaton, ja se on surullista. Sana ''God'' on vain myyntia. Jos kauppa myy tuotetta lauseella ''Lord's Motors'', kuinka paljon he Jumalaa kunnioittavat? Raamatussa vissiin lukee, ettei saa lausua turhaan Jumalan nimea. Taalla Jumalan nimea kantaa joka ikinen auto, kioski, koju ja marketti. Jumalasta on tullut materiaa, missa henkisyys? Tata asiaa tulen viela pohtimaan, ja toivon saavani jotain vastauksia.
Nyt lopetan kirjoittamisen. Paivitan taas kun paasen paikalle. See ya!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.