Pian se on ohi.

Pian joulu on ohi. Ollaan varattu jo laivareissu tiistaiksi, ja odotan sitä tosi innolla. En malta odottaa, että pääsen kavereiden kanssa laivalle ja juhlimaan. Sitten uutenavuotena mennään samojen tyyppien kanssa istumaan iltaa ja baariin.

Pidän myös noin seitsemän viikon opinnäytetyövapaan. Suoritan viimeisen työssäoppimiseni kesällä, ja saan paperit sitten. On ihan jees olla pois koulusta ja muusta toiminnasta vähän aikaa. Pitää vain aloittaa opinnäytetyön tekeminen ripeesti ja suunnitella joku päiväjärjestys. Itseni tuntien täytyy olla erittäin järjestelmällinen! Muuten jää hommat kokonaan tekemättä. : D Teen opinnäytetyönä jonkin tuotteen (peitto, matto, tms) jossa on erilaisia pintoja ja materiaaleja joita voi koskea ja tunnustella. Tuote on suunnattu kehitysvammaiselle/autistiselle/sokealle/kuurosokealle lapselle. Aloitan heti tammikuun alussa soittelemaan paikkoihin ja selvittämään, voisiko joku haluta sellaisen tuotteen. Kirjallinenkin osio vaatii miettimistä, sillä siinä on aika paljon kirjoittamista ja muuta pohtimista. Onneksi minulla on nyt aikaa sen tekemiseen.

On muuten outoa sekin seikka, että äitini muutti takaisin syntymäkotikuntaani. Asuin täällä 12 vuotta, kävin lähes koko ala-asteen täällä.

Eilen olin veljen ja sen parin kaverin kanssa ajelemassa, vaikka oli jouluaatto. Käytiin naapurikunnassa (tai kaupungissa) eli Porvoossa, ja oli ihan hauskaa! Toinen tyyppi oli entinen luokkalaiseni, ja oli outoa nähdä näin monen vuoden jälkeen. Oon ollut poissa täältä kohta seitsemän vuotta, enkä ole nähnyt oikeastaan ketään vanhoja luokkalaisia muutamaan vuoteen. Niin se aika kuluu, tosi surullista ja kummallista.

Mua harmittaa, ettei mulla ole ketään kaveria, joka vain veisi minua huviajeluille.

Kun istuimme autossa, aloin myös miettimään, miten elämäni olisi jatkunut täällä, jos en olisi muuttanut isän luo 12 vuotiaana. En osaa sanoa, olisiko asiat paremmin, jos olisin jäänyt. Välillä tulee järkyttävä ulkopuolisuuden tunne, koska olen ollut monta vuotta ikäänkuin ''eristyksissä'' siellä kaukana pohjanmaalla. En sopinut kouluun täällä Pornaisissa, minua kiusattiin ja olin aluksi tosi innoissani lähdöstä. Mutta oikeastaan vasta pohjanmaalla tajusin, että mähän menin täysin valmiiseen luokkaan, jossa kaikki kuviot olivat jo selvillä. Sielläkin oli tosi vaikee sopeutua ja saada kavereita, ja kiusaaminen jatkui. Olin siellä päälle kolme vuotta, jonka jälkeen muutin takaisin äidin luokse, Kemiöön. Olin Kemiössä ysiluokan (sekin täyttä helvettiä) ja lähdin opiskelemaan Turkuun. Vasta Turussa olen löytänyt oman paikkani, oman juttuni ja itseni.

En usko, että olisin mitenkään paremmassa tilanteessa, jos olisin jäänyt äidin luokse asumaan. Ainakin olisin läheisempi perheeni kanssa, mutta varmasti joitain asioita olisi jäänyt saavuttamatta. Olisinko koskaan lähtenyt Turkuun?