Olenkohan se ihminen, jonka kerta toisensa jälkeen täytyy jäädä varjoon makailemaan liikkumattomana?
Saisinko hehkuttaa itsestäni, elämästäni, saavutuksistani?
Tämä elämä on minun. Minun juurikin on tämä elämä tässä näin. Elämä tämä, joka on kiinni minussa ja minä kiinni siinä. Se on yläpuolella, jalkojeni alla, käsivarsillani, kävelee pitkin korvan lehteä, soittelee säveliä silmäripsillä. Elämä on tässä, ja se on minun. Minun pitää hehkuttaa! Puhaltaa siihen valoa, antaa sen näkyä ja loistaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.