Hitaasti lipuu yli risteyksen
melkein itsekseen, amerikanrauta.
Ruumarina - ruumisautona,
avaimet faijalta lainassa.
Kortitta nyt istun, en pelkääjän-,
vaan kuskin paikalla,
kädet hikisenä ratilla
jalat vain osittain polkimilla.
Heiveröinen on otteeni elämästä,
kun täysin miettimättä nostin kytkintä.
Tällä epätoivoisella tiellä
on joskus otettava riskejä.
Livahtamalla ruumarin puikkoihin
hyväksyn muutamia tosiasioita.
Kyllä selvästi minulle kerrottiin,
et enää voi painaa jarrua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.