Perhe

Mulla on suunnitelmissa tehdä uudet rastat villasta. Minulla on jopa henkilö, joka lupasi ne laittaa. ;) Rakkaani. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että kohta tulee rahaa. Olin aika perseauki, mutta onneksi löysin unohtamani Englannin punnat, jotka kävin vaihtamassa euroiksi, ja sain ruokarahaa. Näin on hyvä.

Eilen illalla mua alkoi vituttaa. Puin erästä asiaa erään henkilön kanssa, ja minua alkoi ärsyttää sitten kaikki muut maailman asiat.

Aloin miettimään omaa perhettäni. Pyydän jo valmiiksi anteeksi sanoessani tämän, mutta välillä tosissaan tuntuu, että meidän perhe on vähän epäonnistunut perheenä. En usko kenenkään keksivän mitään vastaväitteitä tälle asialle. Olemme riidelleet.
Kun yhtä henkilöä kohtaa ja riepottelee jokin kriisi, niin sitten maailmankaikkeus vittuilee oikein kunnolla ja kaataa kaiken paskan niskaan samalla kertaa. Yritä siinä sitten onnistua.

Eniten mua ärsyttää meidän perheessä se, ettei puhuta tarpeeksi asioista. Miten ihmeessä asiat on näin pahasti tulehtuneet? Sanoin eilen, että on tärkeää irtautua ja olla oma itsensä, oma yksilönsä. Miksi roikkua kiinni ihmisissä, jotka eivät osaa auttaa tai muutenkaan helpottaa henkilökohtaisen elämän elämistä.

Toinen asia liittyy rahaan. Olen tuhlaileva luonne, ei siitä pääse mihinkään. Minua ei huolestuta rahanmeno, sillä tällä hetkellä tulot ovat suhteellisen tasaiset. Menot eivät ehkä niinkään. En kuitenkaan haluaisi kuulla perhettäni stressaavista asioista, esimerkiksi rahasta. Ei jonkun tarvitse selittää kokoajan sitä, kuinka tiukkaa tai vaurasta on milloinkin. Mihin se johtaisi? Jos kuun viimeisinä päivinä pyydän pari kymppiä rahaa ruokaan yms. niin miksi se on niin kamalaa? Ei pyyntöön tarvitse vastata. Se on vain pyyntö.

Minua on joskus luonnehdittu ''kalliiksi lapseksi''. Kiitos siitä. En kyllä tosiaankaan ole ollut kallis lapsi. Minua on myös luonnehdittu ''hankalaksi'' tyttäreksi. En ole hankala. Olen ehkä erilainen. En tiedä. Jokainen on erilainen perheeseensä nähden. Eikä minun tehtäväni osana perheen nuorisoa ole kantaa vastuuta rahasta tms. Multa jäi vähän toi koko tärkein osa yläasteella elämättä.

En mä halua syyttää ketään. Olen vain ylpeä niistä valtavista riidoista. Jos ei sano asioita suoraan, kukaan ei koskaan opi.