Näin sut seisomassa siinä katukiveyksen reunassa,
siinä kohdassa, jossa joskus joku pari oli riidellyt.
Erotuit siitä kummallisesta joukosta heti paikalla,
vaikka tuntui tajuntani olevan hieman hämärän alla.
Ei sen polun alku vaikea ollut, ihan helpostihan se kävi.
Käveltiin vain ja sanat virtasi ulos mun suusta,
hyppäsi kielen päältä ilmoille ne kaikki ajatukset.
Kevyt ilohan se oli, leijaili se vain.
Kevyttä olivat myös ne seuraavat päivät.
Jokin oli avannut kaikki sisälläni, kaikki ne ihanat
tunteet, jotka oli paperin lailla rytätty kasaan.
Ei niistä tunteista oikein rytyssä selvää saanutkaan.
Jos voisin saada sinut mukaani,
tuskin koskaan unohtaisin sinua minnekkään.
Olethan niin kummallinen, niin hiljainen ja kevyt.
Ethän mene rikki? Tahattomat sanat ja teot,
joihin joskus huomaamatta kykenen, saattaa satuttaa
pahemman kerran. Älä päästä niitä sisään kuorestasi,
ne eivät ole tarkoitettu sinua satuttamaan.
Jos et vankilastasi ulos pääse, haen sinut kuumailmapallolla
keskellä kaunista kesäpäivää. Tuon sinulle yhden kukkasen,
sillä kaksi on jo vähän liikaa. Sitten saavat vanginvartija ja
vanginvartijan veli ihmetellä kovin, että mikä siitä
oikein ohitse leijaili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.