Pikkutuparit

Eilen oli pikkutuparit (eli tuparikakkoset ja pikkujoulut) luokkalaisille. Oli mukavaa, että ihmisiä tuli ja sain ihania lahjoja, voi että. Mari antoi mulle kaksi itse tekemäänsä pannulappua ja ne on aivan huippusöpöt. Juusolta sain ihanan punaisen torkkupeiton! Mä niin rakastan torkkupeittoja! Aaa! Piialta sain ihanan enkelin ja kuten tiedetään, enkelit on mun lemppareita myös. Oli kiva nähdä kaikkia ihmisiä ja oon iloinen erityisesti Venlasta nyt. Hetki sitten tuntui vähän nihkeältä, mutta kaikki on taas hyvin.

Lähdettiin käväisemään baarissa juhlien jälkeen, mutta pakko sanoa, ettei siellä tapahtunut mitään. Oli oikeasti ihan sairaan tylsää. Muistan ne ajat kun mentiin joka viikonloppu Primaan ja tanssittiin itsemme ihan kuoliaiksi. Ei tarvittu mitään istumapaikkoja yleensä koko iltana, oltiin vaan tanssilattialla. Mitä on tapahtunut? Ei mun enää tee mieli tanssia, se tuntuu jotenkin todella typerältä. Tai sitten en vain ole koskaan tarpeeksi paljon ja tarpeeksi vähän kännissä, että voisin tanssia vain. Lisäksi musiikki on nykyään ihan perseestä, enää ei soi Skrillex tai Pendulum. Kerran olin ihan fiiliksissä kun Dj soitti Pendulumin Blood Sugar! Ihan mahtava! Baarissa jaettiin myös polyesterisiä tonttulakkeja, made in China. Tuhlausta, ja yhtä perseestä kuin se musiikki. Mutta Venlalla oli upeet kengät!

Eilinen päivä oli muutenkin aika erikoinen. Aamulla kun kaveri, joka oli mun luona yötä, oli lähtenyt, lähdin itse keskustaan ja mentiin Venlan kanssa kirppiksille. Mulla oli tietysti tosi vähän rahaa, mutta ostin uuden pipon ja se on ihan mahtava. Kirppiksillä kului aikaa ja pipoa lukuunottamatta oikein mitään järkevää ei löytynyt, ja se on harmi.

Kirppisten jälkeen suunnattiin Myllyn Prismaan ja siellä se hauskin osuus sitten tapahtui. Kärryt oli ihan täynnä tavaraa ja kun päästiin kassalle ja saatiin pakattua ostokset kasseihin, niin maksukortti ei toiminut. Siinä sitä sitten veivattiin ja veivattiin ja homma keskeytettiin ja koitettiin saada automaatista rahaa, mutta Herra Ostoesto ja Rouva Nostoraja yrittivät kovasti estää meitä maksamasta. En ole ikinä seissyt kassalla ostosten kanssa niin kauan odottamassa, että Venla keksisi tilanteeseen ratkaisun. Viimein kun saatiin maksettua, Venlan kotipihassa huomattiin, ettei avaimet olleetkaan laukussa. Kaikki meni siis ihan päin persettä kun jouduttiin viemään ostokset muualle ja hakemaan avainta toisaalta ja KYLMÄ OLI.

Yöllä vielä oksensin kaikki syömäni sipsit ja juomani punaviinit. Mutta onneksi rakas pikku tiitiäinen lohdutti mua puhelimessa ja siitä tuli hyvä mieli. Sydän. C:

P.S. Piia antoi mulle vielä kirjan; D.H. Lawrence - Lady Chatterlyn rakastaja

P.P.S. Viima, pidän sinusta enemmän kuin uskotkaan!