Kellun itseni sisällä

On kaunis ja kylmä päivä Turussa. On myös vähän tylsä päivä. Mutta päivistä ihanin on juuri se päivä, kun ei ole mitään! Ei ole pakkoa, eikä edes tarvetta. Ei kylmää tai kuumaakaan.

Perunat on hellalla, uusi sänky haettu. On se aika voimamies, tuo johtaja. Kantoi yhdellä kädellä, seitsemän kerrosta! Noh, vähän valehtelin. Kyllä hän käytti toistakin kättään, kun sitä sänkyä kantoi. Yhden tauon piti, viitos kerroksessa.

Djembe-rumpu, yksinäisenä nurkassa seisoo, odottaa, että siitä iloitsisin taas. Luin tuosta rummusta. Siinä on kolme henkeä; Sen puun henki, josta runko on tehty. Henki siltä eläimeltä, joka antoi nahkansa rummun kalvoa varten. Ja kolmantena vielä rummun tekijän henki, ikuisesti. Voisin soittaa sitä hetken, antaa sen kauniin äänen kaikua mun korvissa. 

Tämä päivä on kummallinen. Nenässä ja kurkussa jatkuva, inhottava kipu. Kuumeinen olo. Mutta ilo, ihana ilo! Se tekee päivästä hyvän.