Perfect day

Musta tuntuu niin ihanalta, kun on joku, jolle voi jutella. On niin ihanaa, kun voi soitella, tekstailla, jopa seitsemältä aamulla olen puhunut jonkun kanssa puhelimessa joskus. Hassua. En varmaan saisi kamalia huutoja, jos soittaisin keskellä yötäkin.

On söpöä, että kevät tulee. Aurinko paistaa tosi pitkään, aamuvarhaisesta iltaan asti. Asfaltti alkaa tuntumaan jo jalkojen alla, vaikka paikoittain onkin jäinen maa. Tänään käppäilin kotiin sukkahousuissa, eikä se kevyt tuuli tuntunut yhtään niin kylmältä. Elämä tuntuu välillä tosi oudolta ja uuvuttavalta, mutta kesän lähestyminen saa aikaan tunteita.

Eilen mietin sitä, kuinka ikävä mulla on Ruissaloon. Siellä on niin kaunis luonto.. ja kaikkia ihania muistoja. Se on niin lähellä, mutta sopivan kaukana kotoa. Rakastan niitä vanhoja puita siellä, ja sitä uimarantaa, josta löytyy ihana kallio kun jaksaa hetken kävellä. Haluaisin mennä sinne taas. Tulisitko mukaan? Voitaisiin kävellä niin kauan, kunnes viimeinen bussi lähtee. Rämpiä metsässä, nauraa. Vihreetäkin siellä olis. Oikeasti. 


Aloin myös miettimään, mitä teen kesällä, kenen kanssa ja missä välissä. Haluan toteuttaa haaveeni. Aion lähteä pois vähäksi aikaa. Olen halunnut sitä niin kauan, enää ei saa pelätä sitä, mitä tien varressa voi tapahtua. Nyt ei saa enää ajatella omaa pehmeää sänkyä tai aamukahvia. Pitää unelmoida, ja toteuttaa se.

Haluan ottaa kengät pois jalasta ja kävellä aamuisella nurmikolla, ennen koko muun maailman heräämistä. Kuunnella kesän hiljaisuutta, joka onkin täynnä ääniä.