Tuntuu, että osa musta olisi pelkkää katoavaa usvaa. Mihin katosin? En löydä minua enää itsekkään. Sinäkään et nää minua kokonaan, et puhu mulle.
Mua pelottaa ja ahdistaa, tuntuu pahalta. Ahdistus on niin syvällä sisällä, että se sattuu. Ihan kuin sisälläni olevat sisuskalut olisi kierretty ympäri rautalangalla. Mä haluaisin tietää mitä nyt tapahtuu, mutta en tiedä. Mulla on ikävä ja suru ja huoli. Mihin me ollaan menossa? Eikö me ollakkaan menossa minnekkään? Sä pelotat mua hiljaisuudellasi. Ihan kuin olisit jo mennyt ja keskustelisin vain jälkeen laahaavan varjosi, muistosi kanssa. En halua sanoja, haluan läsnäoloa. En saa nyt enää edes kumpaakaan.
Suljin eilen silmäni ja näin sun kasvot. Miten hyvältä tuntuikaan kuvitella sut siihen. Olen huolissani.
Jos kosken käteesi, me räjähdämme molemmat
jos auon suutani, se liekkiin leimahtaa
jos kuljet kanssani, me eksymme varmasti
jos lausun nimesi, se vieras nimi on
Niin kappaleina sinä olet,
niin kappaleina
niin kappaleina tässä maailmassa
niin kappaleina minä olen,
niin kappaleina
niin kappaleina tässä maailmassa
Kun tulet ylleni kuin leimuava lippumeri
kasvosi, vannon, toisiin jatkuvasti vaihtuvat
ilme vain pysyy, kun suusi vääntyy auki
vertako lie tuo, mikä valuu ylle maiseman?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.