Haikea taaksejättö, huojentava ja voimaannuttava alku

Uusi vuosi on täällä, se alkoi eilen ja päättyy vuoden kuluttua. Ajan kulussa ei ole mitään ihmeellistä, se tapahtuu jokaisessa hetkessä aivan huomaamatta, ei sitä edes ajattele. Ei, ennen kuin päivät ovat kuluneet ja huomaa lukujen vaihtuneen paperilla, tyylin muutokset peilissä, koulusta valmistumisen, henkisen kypsymisen itsessä ja muissa, kahvin loppumisen, uudet ajatukset ja tulevaisuuden suunnitelmat. Joskus on hyvä odotella mutta joskus on hyvä tehdä päätökset heti, nyt. Lopettaa ja aloittaa, aloittaa alusta, kerrata vanhaa uusilla mausteilla, muuttaa omia asenteita ja ajatuksia. Päättää jokin, mikä on jo kauan ollut siinä viimeisessä pisteessä.

Eilen hautasin ystävän. Uusi ja tuore, mukava ja parantava suhteemme päättyi eilispäivänä. Oloni ei ole pitkään aikaan ollut niin surullinen, tumma, tyhjä ja huolestunut.

Tiedän, uusi aika on taas täällä. Tajusin, on jokainen aika uusi, jokaisen ajan voi päättää olevan uusi. Jos aika ei sitten olekaan sopiva uudelle, sille ei tarvitse tehdä mitään. Olla vain, katsella ikkunasta ulos, hankkia kivoja vaatteita vain, jos siltä tuntuu. Soittaa läheisille tai pistää luuri kiinni.

Itkin eilen, monestakin syystä ja syystä, mikä on minulle vieläkin tuntematon. Aika tuntui pysähtyneeltä, ilmakaan ei väreillyt. Aurinko pilvien takana ei antanut lämpöä tai valoa, ajatukset eivät antaneet rauhaa. Hautasimme ystävän, kaikesta tuli hetkessä tyhjää, jopa merkityksetöntä. Hyviä muistojahan kaikkeen siihen liittyi, yhteisiin aikoihin. Kaikesta siitä piti luopua, yhteisestä sopimuksesta ja silti väkipakolla. Ei voi mitään muuta kuin alkaa sopeutua tähän.

Surun läpi saatoin kuitenkin tuntea sen helpotuksen; se on nyt ohi, todellakin ohi. Taloon palaa taas järjestys ja järki, ilo ja elämä. Keinotekoisen onnellisuuden musta varjo oli hälvennyt yltä painostamasta jokaista hetkeäni.

Muistatko sinä

millainen oli alku?

Alku on muuttunut,

vaikeeks vaihtunut.

Tiedät sen ja tiedän

että tiedät, sä tiedät

puolestas minun tietävän. 

Alku ei enää ole täällä.

Nyt haluan puhua uuden vuoden iloisista aiheista, nimittäin juhlistamme.

Emme valitettavasti ehtineet tehdä avocadopastaa, koska tuli vähän kiire. Menimme suoraan Suxesiin ja sieltä Forteen. Ilta oli jotenkin upea, mutta silti rauhallinen.

En ole aikoihin kokenut oloani yhtä itsevarmaksi kuin silloin. 

Meidän piti ottaa valokuvia ennen lähtöä, mutta siihen ei ollut aikaa. Otimme kuvia vasta palattuamme kotiin yöllä, eikä olo ollut enää yhtä hehkeä. Lisään tänne kuitenkin muutaman kuvan.

Toivon kaikille hyvää, turhista lupauksista ja velvollisuuksista riisuttua vuotta 2014. Tehkää jotain uutta, se virkistää. Rakentakaa vaikka jotain. Vaikka tuoli. Tai tulitikkutalo.