Mitäs me kaksi pientä ämmää?

Muistelin iltaa, jona astuin tähän vieraaseen asuntoon ensimmäistä kertaa. Olit kertonut, että tämä paikka on tylsä ja harmaa, eikä suinkaan yhtä hieno tai värikäs kuin oma kotini. Jotakin sellaista kai muistaakseni höpötit, mutta nähdessäni tämän olin eri mieltä. Mielestäni tämä paikka oli harmoninen, erilainen, jotenkin kiinnostava. Seinillä ei ollut paljon tauluja tai kuvia, lattioilla ei ollut tavaroita sikin sokin ja sänkykin oli valtavan suuri. Kaikki oli jollain tapaa yksinkertaista, mutta silti kaunista.

Istuin sohvan nurkkaan jalkojeni viereen ja vain katselin ympärilleni, kuuntelin puhettasi. Tunsin vielä ilmassa odotuksen, joka täällä oli huiskinut ympäriinsä vain hetki sitten yksin minua varten, ehkä siivonnut pois silmistä asioita, joita et halunnut minun näkevän tai ehkä vain kiireessä vähän asetellut kynttilöitä paikoilleen.

Meidän piti juoda mukanani tuoma vajaa pullo väkevää vadelmaviiniä sekä äitisi antama punkku ja mennä sen jälkeen lähikuppilaan katselemaan tämän omituisen asuinalueen, oikean betonihelvetin, surkuhupaisaa arkea. Viinilasit tyhjenivät ja ehdotit jopa, että olisimme vielä avanneet vanhempiesi kihlajaisviinin, jota olikin mahtava kahden litran pullollinen. Kauhistuin ajatuksesta ja pullo sai onneksi jäädä hyllyyn.

Baarin ovella meidät käännytettiin kotiin, koska tuohon kurjaan räkälään ei portsari ikäni takia meitä sisään päästänyt. Naurun sekaisen kiroamisen ja kummastelun saattamana lähdimme tarpomaan takaisin asunnollesi pettyneinä siitä, ettei meitä huolittu sisään ehkä Turun karseimpaan lähiökapakkaan.

Asuntosi puolestaan vastaanotti meidät lämmöllä.

Asunto, sehän se toden totta silloin oli. Nyt se on koti, johon olet pitkän ja raskaan seikkailuretkesi jälkeen taas palannut. Miltä tuntuu nyt, kun saat taas kutsua tätä kodiksi? On uuden puhdistumisen aika, kaikkien vaatteiden ja likaisten astioiden pesu, suursiivo, vanhan lian ja ahdistuksen uloskanto.

Tervetuloa ilo ja aurinko! Kevätkin saapuu juuri sopivasti, maltathan vielä hetken odottaa? Se kurkkii tuolla jo, vaikka ikkunasta näkyykin vielä pelkkää pimeää.