lauantai 13. elokuuta 2011
Mielisairaan paras ystävä
Tunnetko olosi vahvaksi, kun huudat ja syökset vihaa?
Mikä on se tunne, kun jokainen solusi on syyttävänä ilmassa,
ja jopa kauneimmat kohtasi ovat sulautuneet siihen
kamalaan rumuuteen, joka on puettu yllesi.
Voisitko nostaa katseesi, ja katsoa minuun.
Minähän se tässä olen.
Minä, joka sinua aina nosti pintaan ja ylöspäin.
Olen kuin äitisi, joka kerran vahvana jaksoi kantaa sinut.
Mutta lopulta, kun taivas aukeni ja sade vyöryi alas, luhistui maahan.
Olen ainoa pelastajasi, joka auttaa sinua näkemään jälleen
sen kultaisen maan, jonne jätin sinut nukkumaan.
Yritän vielä jaksaa, yritäthän sinäkin.
Auta minua etsimään.
Löydämmekö sen maan vielä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.