Blogipäiväkirjan merkintä - Miksi lapsia?

Kerroin aikaisemmin blogipäiväkirjastani. Nyt istuessani junassa matkalla äidin luokse, päätin kirjoittaa yhden merkinnän tänne blogiin.

Perjantai 20.1.2012

''Istun jälleen Coffee Housessa, Turun keskustassa. Istun aina täällä takimmaisessa nurkassa, jonne ihmiset eivät poukkoile ja meteli on minimoitu. Edessäni istuu kaksi tyttöä ja he keskustelevat jotain englanniksi. Kahvilan vieressä on ravintola Rosso, eikä väliseinää ole huimasti. Pystyn siis hyvin näkemään rosson puolella istuvan lapsiperheen.

Aloin taas miettimään, että toi koko ravintola on just tollasia pullamössöpaskaa syöviä äänekkäitä ja ärsyttäviä lapsiperheitä varten. Siellä on oma leikkitilakin noille hirviöille. Kaikki on huomioitu lapsiperheitä varten.

Joskus musta tuntuu, että haluaisin omia lapsia. En vain tiedä, missä vaiheessa mä voisin hankkia niitä. Haluan matkustella nyt kun vielä olen nuori, haluan käydä kaikissa maissa. Haluan vielä lähteä Intiaan, Afrikkaan ja Pohjois-Amerikkaan. Jos hankkisin lapset nyt, matkustaminen ei onnistuisi ollenkaan.

Yksi ajatus tuli mieleeni kerran, kun mietin lapsien hankintaa. Nimittäin se, että se on itsekästä. Ihmisethän hankkivat lapsia itselleen, ollakseen täydellisiä ihmisinä. Musta tuntuu, että sellaiset ihmiset, jotka eivät saavuttaneet mitään elämässä, pitävät lapsien hankkimista edes jonkinlaisena saavutuksena ja ylpeyden aiheena. Afrikassa ollessani aloin myös miettimään sitä asiaa, että maapallohan on täysin ylikansoitettu. Jos kaikki hankkivat lapsia omin, luonnollisin keinoin, maapallolla ei riitä tila ja resurssit. Varsinkin kun ihmiset ja ruoka yms. jakaantuvat epätasaisesti, ja painottuvat tietyille alueille. Köyhissä maissa lapsiluku perhettä kohden on paljon suurempi kuin rikkaammissa maissa, mikä on tietysti hullua ja epäkäytännöllistä. Ei ehkä ole järkevää hankkia biologisia lapsia, koska orpoja on niin paljon.

Olisihan se toki ihanaa nähdä oman suvun jatkuvan oman itseni kautta ja kasvattaa jotain pientä ihmistä juuri sellaiseksi hyväksi ihmiseksi, jonka toivoo tekevän jotain hyvää tässä maailmassa. Toisaalta, jos vain haluan opettaa jollekkin temppuja ja saada seuraa, voin aina hankkia koiran, minipossun tai hevosen. En ole myös vakuuttunut lapsien hankkimisen fyysisestä ja biologisesta puolesta. Kroppa menee pilalle, tulee masennusta ja ties mitä vaivoja. Ja itse synnytyshän on tunnetusti ihan täyttä tuskaa.

Tähän asti olen ollut jyrkästi lapsien hankkimista vastaan. Välillä vain ajatus tulee päähäni; miten elämäni muuttuisi, jos minulla olisi lapsia? En vain ole kelvollinen adoptiovanhemmaksi, enkä halua tukea maapallon väestönkasvua. Tädit ja muut sukulaiset kyselevät joskus lapsien hankkimisesta. Tai sitten vain törkeästi heittävät ilmaan, että ''sitten kun sinulla on omia lapsia jäkä jäkä''. Ei sitä tiedä. Tällä hetkellä päätökseni on, etten hanki lapsia. Mieli voi toki muuttua, mutta vaikeaa uskoa siihen tässä vaiheessa.''