Oudot uneni - mistä ne kertovat?

Oon nähny viimepäivinä tosi voimakkaita, tunnepitosia unia.

Viimeyönä näin unta, että olin menossa naimisiin. Uni oli sikäli outo, että se sisälsi tosi paljon henkilöitä mun elämänpiiristä.

Ihan ensin unessa tapahtui jotain sellaista, että olin menossa yhden luokkakaverini ja hänen siskonsa kanssa jonnekkin talon raunioille, minne ei saanut mennä. En muista tarkkaan mitä tapahtui, mtta löysimme talon raunioista todella vanhoja kirjoja. En muista, että olisin lukenut kirjoja, mutta ne olivat todella suuria ja vanhoja. Jätimme ne talon pihalle ja lähdimme jostain syystä, en muista, tuliko joku peräämme vai mitä oikein tapahtui. Jossain vaiheessa ajelimme autolla. En muista tästä kohdasta paljoa.

Seuraavassa käänteessä olin koulumme jossain valtavan suuressa WC ja saunatilassa. Olen nähnyt sellaisesta unta ennenkin. Vessoja oli paljon, ja ne olivat eri kokoisia ja näköisiä. Olin yhdessä wc kopissa, jossa oli vähänniinkuin sauna samassa. Ja se koppi oli laitettu todella ihanan näköiseksi, se oli iso ja siinä oli kauniita, meren vihreitä kaakeleita (niitä pienen pieniä, kuin mosaiikkia) ja kasveja. Siellä oli hämärää. Puhuin jonkun kanssa, se taisi olla isäni. Sanoin, että voisin käydä suihkussa, sillä minulla ei ole koulua ollenkaan, eikä tarvitse kiirehtiä tunnille. Sanoin, ettei minulla ole tunteja tänään. En kuitenkaan ehtinyt käydä suihkussa.

Seuraavaksi olin taas koulullamme, joka oli aivan erilainen kuin nykyään. Siellä oli se sama wc tila, suuri kaaren muotoinen parveke ja ikäänkuin juhlasali, joka oli avoinna. Seisoin parvekkeella, ja siellä oli paljon muita ihmisiä. Minulla oli jokin ruma t-paita, enkä ollut meikannut itseäni pitkään aikaan. Näytin kamalalta. Jossakin vaiheessa joku sanoi minulle, että minä menen kohta naimisiin. En muista yhtään, kenen kanssa olisin mennyt! Muistan, että sulhaseni oli mies ja joku tuttuni, mutten nyt muista kuka se oli. Unessa aloin meikata ja yritin laittaa meikkivoidetta, mutta käteni olivat hikiset, eikä minulla ollut kunnon peiliä. Olin siis parvekkeella edelleen, ja siirryin vessaan meikkaamaan. Siellä oli joku häävieas meikkaamassa myös.

Ramppasin vessan ja parvekkeen väliä, ja näin isäni pakettiauton ajavan pihaan. Isäni ja hänen vaimonsa olivat tulleet häihini myös, ja hillitsin omaa äitiäni, ettei hän sanoisi mitään typerää. Kaikki hoputtivat kokoajan, että häät alkavat pian, ja minun täytyy olla valmis. Näin koulumme pappiakin muutaman kerran parvekkeen ovella. Hänen oli määrä vihkiä minut. Äitini sanoi, että minulla on kiire, sillä videota aletaan pian näyttää vieraille. Mitä ihmeen videota?? Jossain vaiheessa minut valtasi tosi outo tunne. Huusin parvekkeella ihmisille, että ajatelkaa, menen kohta naimisiin! Tunnelma ei ollut iloista odotusta täynnä. Tunsin vain, kuinka kaikki halusivat minut äkkiä naimisiin. Asia oli päätetty puolestani.

Jossain vaiheessa mietin, laitanko rastani nutturalle vai jätänkö ne auki. Olisin halunnut, että joku hakee kalliita kukkia läheisestä kukkakaupasta, jotta saan ne laitettua hiuksiini.

Menin takaisin vessaan ja huomasin, että minulla oli ylläni kirkkaanpunainen häämekko. Mekko oli auki yläosasta, ja nostin sitä ylemmäs, jottei rintani näkyisi. Hiukseni olivat vaaleat ja kiharretut. En näyttänyt yhtään itseltäni, en edes näyttänyt morsiamelta. Yritin laittaa meikkivoidetta ja minulla oli kiire. Minulle tuli naamaani raitoja meikkivoiteesta, eikä meikkaaminen onnistunut.  Hetken päästä nousin lattialta, ja ihmettelin, miksi olin lattialla. Joku juoksi vessaan ja kertoi, että olin liukastunut vessassa laittaessani meikkivoidetta ja lyönyt pääni. Olin pyörtynyt ja missannut omat hääni, sulhaseni oli lähtenyt pois. En harmitellut häiden peruuntumista itseni takia, vaan siksi, että isäni oli matkustanut vain häitä varten kauas kotoaan, ja äitini oli tuhlannut rahaa kukkiin, pukuihin ja tarjoiluihin. Ja kaikki oli nyt pilalla sen takia, että olin pyörtynyt vessaan ja hääni menivät ohi suun.

Unessa tapahtui vielä paljon muutakin liittyen kouluumme ja koulun asuntolaan. En mista niistä, joten en kirjoita.

Eräs toinen uni on muutaman yön takainen.

Olin joissain seurapiirikemuissa järkyttävän korkeassa talossa. Juhlissa oli suomalaisten julkkisten kermaa. Kaikilla oli hienot smokit ja pikkumekot päällä. Olin menossa hissillä alas talosta Juha Veijosen kanssa. Pelkäsin hissiä ihan sikana. Se jotenkin putosi alas, kulki todella kovaa ja pelkäsin sitä. Kokoajan musta tuntui, että pian se oikeasti putoaa. Hissikuilu ei ollut tavallinen suora hissikuilu, vaan ikäänkuin alaspäin menevä kierre, kuin lasten liukumäki. Pelkäsin ihan hulluna. Juha Veijonen istui lattialla hieman kännissä ja sanoi, ettei saa pelätä.

Talon alimmassa kerroksessa oli ikäänkuin jokin aula. Menimme monta kertaa hissillä ylös ja alas. Kerros mihin menimme, oli jokin 38 tai 47 tai vastaava. Hissin seinät olivat keltaiset.

Alhaalla tapasin tätini, hän sanoi, ettei ikinä käytä hissiä. Hän sanoi, ettei koskaan uskaltautuisi niihin hisseihin. Häntä kuulemma pelotti ihan hulluna. Hän sanoi kävelevänsä rappuset joka kerta, kun haluaa asuntoonsa johonkin hypersuperkerrokseen. Hän oli tulossa kaupasta ja ihmettelin, miten hän jaksaa kantaa lettutaikinatarvikkeet portaissa niin monta kymmentä kerrosta.

Alhaalla tapasin myös erään vanhan luokkakaverini, ja hän ehdotti, että käytämme talon vanhoja hissejä, jotka ovat edelleen toiminnassa. Menimme jonnekkin ahtaaseen käytävään, ja hyppäsimme erääseen ovettomaan hissiin. Hississä oli harva lattia ja kiviseinät, ja kun se lähti liikkeelle, se oli aivan vino ja hutera. Minua pelotti niin niin paljon! Jossain vaiheessa pelkäsin oikeasti kuolevani hissiin kun se putoaa. En muista, putosiko hissi.

Jossain vaiheessa katselin sitä maailman ylivoimaisesti korkeinta taloa, ja näin jonkun kaupngin alhaalla. Minusta se oli Turku.

Olen myös nähnyt asunnostani unia. Unissani asuntoni on täysin erilainen, kuin se oikeasti on. Siellä on valkoista ja harmaata, ja ovesta voi kävellä sisään melkein kuka tahansa aina. Kaikki tavarani ovat myös poissa ja vessassa ei ole ovea.